Talven selviytyjät

0
Ikivihreiden kuusien neulasia peittää suojaava vahakerros, mutta kasvit suojautuvat kylmää vastaan monin keinoin.

Eläimet ovat kehittäneet talvea varten omat selviytymiskeinonsa. Suuri osa linnuista muuttaa talveksi lämpimämmille alueille. Monet nisäkkäät kasvattavat paksut, lämmittävät turkit. Osa eläimistä nukkuu talviunta tai horrostaa suojaisissa talvipesissä.

Kasvit eivät kuitenkaan pysty liikkumaan kasvupaikoiltaan vaan ovat olosuhteiden armolla ympäri vuoden. Kuinka ne selviytyvät kylmästä talvesta?

Monivuotisilla puilla ja pensailla on suojanaan kova, kestävä ja hyvin eristävä kaarnakuori. Monet pudottavat kylmälle herkät lehtensä syksyllä, otettuaan niistä ensin talteen arvokkaat ravinteet. Myös seuraavan vuoden lehtien aiheet valmistuvat jo kesän kasvukaudella. Oksien lehti- ja kukintosilmut kasvavat kovan suojaavan silmusuomun alle talvehtimaan.

Pohjoisen alueen kasvit ovat sopeutuneet vuodenaikojen vaihteluun ja ankariin talviolosuhteisiin. Monilla laajalle levittäytyneillä kasvilajeilla kylmänkestävyys on paikallinen geneettinen sopeuma. Niinpä samankaan kasvilajin lämpimämmillä alueilla kasvaneet yksilöt eivät välttämättä selviäisi Suomen talvesta.

Kasvit osaavat aloittaa talveen valmistautumisen ajoissa sisäisen vuosikellonsa avulla. Niillä on soluissaan fytokromiksi kutsuttua väriaineproteiinia. Fytokromi aistii punaisen valon aallonpituuksia ja vaikuttaa talvehtimisen lisäksi moniin muihinkin kasvin elintoimintoihin.

Kesällä, energiaa vievän lisääntymisen jälkeen, monivuotisilla kasveilla käynnistyy tulevan talven energiavarastojen kerääminen. Yhteyttämällä tuotettuja sokereita varastoidaan sellaisenaan, mutta myös muuttamalla niitä tärkkelykseksi ja rasvoiksi. Energia varastoidaan kasvin talvehtiviin osiin, usein juuristoon.

Talvella kasvin elintoiminnot ovat säästöliekillä, ja ne kuluttavat hyvin vähän energiaa. Suuri osa varastoidusta energiasta kuluu silti kasvin peruselintoimintojen ylläpitoon. Lopun energian kasvit käyttävät keväällä uuden kasvukauden käynnistyessä.

Kasveissa tapahtuu loppukesän ja syksyn aikana myös hitaita solutason muutoksia, jotka lisäävät niiden kylmänkestävyyttä. Tulevien pakkaskelien varalta solujen vesipitoisuus pienenee, ja samalla sokeripitoisuus kasvaa.

Osa kasvilajeista tuottaa vielä erikseen glyseroleja jäänestoaineiksi. Jäätymisen lisäksi kasvien uhkana on talvella kuivuminen, kun ne eivät saa routaisesta maasta vettä. Solut suojautuvat kuivumiselta tuottamalla dehydriiniproteiineja. Muutosten avulla kasvit, joille kesällä iskevä yllätyshalla on tuhoisa, selviävät talvella kovistakin pakkasjaksoista.

Joillain kasvilajeilla talveen sopeutuminen on tapahtunut niin hyvin, että ne pystyvät yhteyttämään jonkin verran lumipeitteen allakin. Esimerkiksi puolukka tuottaa tällä tavoin lisää sokereita soluihinsa – ja suojautuu siten entistä paremmin pakkaselta.

Lily Laine

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here