Paikalla on soittajien lisäksi heidän vanhempiaan, isovanhempiaan ja muita tuttuja kannustamassa. Hieman ennen seitsemää katsojat siirtyvät Fredrika-saliin odottamaan esitysten alkua. Paikalla on kaikenikäisiä katsojia, yhteensä noin kolmekymmentä.
Ensin kitaransoiton opettaja Katri Heino esittelee tapahtuman ja kertoo muutamista erikoisjärjestelyistä, sillä vierailevat viulisti ja huilisti eivät päässeetkään paikalle.
Ensimmäisenä esiintyjänä olisi pitänyt olla klassista kitaraa soittava Viktor Jalonen , mutta hänen esityksensä oli valitettavasti peruuntunut. Aluksi kuultiin siis Steven Jatsinjakin klassisella kitaralla soittama kappale Corrente . Kappale oli hyvin kaunis ja moni katsoja huojui sen tahdissa.
Seuraavana lavalle astui Mikael Vehmas . Hän soitti sähkökitaralla kappaletta Rock Duet . Soitto kuulosti samettiselta ja täytti koko huoneen.
Tämän jälkeen kuultiin Kristiina Lallan tulkinta sähkökitaralla kappaleesta Titanium . Lalla säesti kappaletta taitavasti ja loi hyvän fiiliksen koko saliin.
Seuraavaksi alkoi klassinen osuus. Sen aloitti Charlotte Lehtonen soittamalla kappaleen Perfect kitaralla. Lehtosen soitto oli hyvin ammattimaista ja kaunista.
Lehtosen jälkeen kuultiin Joona Aarnion tulkinta klassisella kitaralla kappaleesta Prelude BWV 999 . Aarnion soitto oli melkeinpä taianomaista ja hämmästyttävän nopeaa.
Viimeinen klassisella kitaralla soitettu kappale oli Sofia Talvensaaren soittama Camelia Mazurka . Kappale oli melko rauhallinen ja melankolinen.
Lopuksi kuultiin vielä kappale Seven Nation Army sähkökitaralla Elias Poutian soittamana. Oli upeaa nähdä kuinka Poutian ei tarvinnut juuri edes katsoa käsiään soittaessaan, vaan hänen katseensa oli lähes koko ajan yleisössä.
Seuraavaksi vuorossa oli Bändi Uusikaupunki, jossa Sisu-Werner Nieminen soitti rumpuja, Elias Poutia sähkökitaraa ja heidän opettajansa Maria Sapelkina bassoa.
Sisu-Werner Nieminen antoi unohtumattoman lähtölaukauksen soitolle; My name is Bond, James Bond -lausahduksella. James Bond -teemakappaleen jälkeen he soittivat vielä Cadillacin . Molemmat kappaleet olivat heidän omia sovituksiaan.
Kaiken kaikkiaan heidän soittonsa oli hyvin mukaansatempaavaa ja erittäin viihdyttävää. Katsojatkin olivat hyvin mukana ja monen pää heilui musiikin tahtiin.
Esiintyminen oli Poutian ja Niemisen ensimmäinen ja se sujui heidän mielestään melko hyvin, vaikka aluksi vähän jännittikin. Poutia ja Nieminen ovat soittaneet yhdessä syksyn alusta saakka.
Molemmat heistä ovat kuunnelleet ja harrastaneet musiikkia pienestä pitäen, Poutia kitaraa ja Nieminen rumpuja. Poutian lempimusiikkia on rock, Nieminen pitää kaikenlaisesta musiikista.
He haluaisivat kovasti päästä esiintymään uudestaan, ja tietysti mahdollisimman suurelle yleisölle.
– Treeneissä on hyvä tunnelma ja on kiva soittaa kaverin kanssa, he kertovat.
Välillä uusien kappaleiden harjoittelemisessa on haasteita, mutta niistä on aina selvitty.
– Toivoisimme, että pääsisimme soittamaan isommille lavoille, Nieminen ja Poutia hehkuttavat.
Bändiin kuuluu myös basisti, joka oli valitettavasti sairaana.
Viimeisenä oli Bändi Laitila. Bändissä Kasper Mannelin soitti sähkökitaraa, Nico Kaitila rumpuja ja Ville Harikkala sähköbassoa. He esittivät kappaleet Barrérumba, Proud Mary, Californication sekä You give love a bad name. Soitto oli hyvin monipuolista ja kappaleiden välit täyttyivät aplodeista.
Maria Sapelkina kertoo bändinsä olevan todella innokas ja heiltä tulee paljon uusia ideoita ja ehdotuksia.
– Kaikki soittajat ovat hyvin innokkaita ja motivoituneita. Viikon kohokohta, kun pääsee näkemään bändit, Sapelkina lisää.
Katri Heinonkin mielestä konsertti meni oikein mainiosti.
– Kaikki tekivät parhaansa ja konsertit ovat aina hyvä tapa oppia ja kokea uusia asioita. Tänne kannattaa tulla soittamaan, on hyvä meininki ja varmasti jokaiselle löytyy jotakin, Heino vinkkaa.
Tinja Jalonen