Elokuva-arvostelu: Oivallinen uusi tulkinta maalaa Dianan mielenmaisemaa

0
Spencer kuvaa prinsessa Dianan mielenmaisemaa aikana, jolloin avioliitto Charlesin kanssa oli koetuksella.

Joulu vuonna 1991. Sandringhamin palatsin palveluskunta on täsmällisyydessään kuin hyvin rasvattu koneisto. Sitä on myös Britannian kuninkaallinen perhe – kaikki suorittavat totutut askelmerkit mallikelpoisesti. Poikkeus sääntöön, ja etikettiin, on Walesin prinsessa Diana. Diana ajaa palatsiin yksin ilman henkivartijaa ja saapuu perille vasta kuningattaren jälkeen.

Ihmisten prinsessaksikin kutsuttu Diana ei pidä kuningasperheen jäykistä säännöistä, varsinkaan kun avioliitto pettävän prinssi Charlesin ( Jack Farthing ) kanssa on huonoissa kantimissa. Kaikki ovat kuitenkin kokoontuneet joulun viettoon, joten aviokriisin puiminen saa odottaa.

Spencer on jälleen uusi tulkinta traagisesti menehtyneen prinsessan elämästä. Tällä kertaa Dianan osassa nähdään Twilight-elokuvistakin tunnettu Kristen Stewart .

Stewart solahtaa vaikuttavalla tavalla mielenterveysongelmista kärsivän prinsessan nahkoihin, ja tulkitsee ilmeikkäästi tämän sisäistä kamppailua. Dianan vastaparia, etäistä ja muodollista Charlesia esittää Jack Farthing.

Charles jää useiden muiden sivuhahmojen tapaan kerronnassa kuitenkin taka-alalle. Timothy Spall on verraton tarkkasilmäisenä, turvallisuudesta vastaavana majurina, jonka henkistä kädenvääntöä kapinamielisen Dianan kanssa katselee mielellään.

Myös merkittävässä roolissa, prinsessan ainoana uskottuna Maggiena, nähdään Sally Hawkins .

Elokuvassa liikutaan taidokkaasti toden ja harhan rajamailla. Harhoissa muun muassa Charlesilta saatu kaulakoru, identtinen salarakkaalle annetun kanssa, on tukehduttaa Dianan, ja 1500-luvulla mestattu Anna Boleyn ilmestyy kummittelemaan kärsivälle kanssasisarelleen.

Erityisesti kaulakorukohtaus on kuvattu ja näytelty valtavan hyvin, ja se synnyttää katsojassakin epämukavan olon. Vaikutuksen tekee myös Jonny Greenwoodin säveltämä, kuninkaallista arvokkuutta, mutta myös Dianan piinaa korostava musiikki.

Vaikka ohjaaja Pablo Larraínin Spencer on tarkka tunnetuista Dianan elämän yksityiskohdista, kuten hänen tavastaan liikkua tai pukeutua, mutta sen tapahtumat ovat fiktiivisiä. Vaikka elokuva ajoittuu vain jouluun, viitataan Dianan paljon myöhäisempään kuolemaan pariin otteeseen.

Elokuva jopa lyö vettä jo epätosiksi todennettujen murhasalaliittoteorioiden myllyyn. Spencer on oivallinen taide-elokuvaa henkivä draama kuninkaallisen perheen rakastetuimmasta hahmosta, joka kierrättää muista Diana-filmatisoinneista tuttuja elementtejä.

4 tähteä

Kirsi Lätti