Hieman historiaa: Sota päättyi 1945 Saksan tappioon. SNTL omi itselleen Saksan kukistajan roolin unohtaen täysin länsiliittoutuneet. Valtaamisillaan ja tukemalla joidenkin valtioiden vallankaappauksia se rakensi itselleen ohjattavissaan olevan ympärysvaltioiden kehän. Varsovan liitto perustettiin.
Stalinin kuoltua 1953 kommunistisen puolueen pääsihteerit vaihtuivat, toiset toimivat tiukasti oppien mukaan, toiset liberaalimmin. SNTL oli 1970-luvun lopulla valtansa huipulla, mutta sen talous ontui.
Aloittaessaan v. 1981 ensimmäisen kautensa USA:n presidenttinä Ronald Reagan otti ensimmäisen kautensa tavoitteeksi romahduttaa SNTL:n taloutta rajoitusten ja kilpavarustelun avulla. Tämä toteutuikin.
Toisella kaudellaan vv. 1985–89 Reagan loi yhteydet pääsihteeri Mihail Gorbatsoviin, joka oli uudistamassa ja nuorentamassa puolueen johtoa. Länsisuhteet elvytettiin ja kylmä sota päättyi. Samaan aikaan SNTL:n talous romahti. DDR oli ollut itäblokin keulakuva, nyt SNTL:llä ei enää ollut varaa siihen.
Mittavaa korvausta vastaan Saksat pääsivät yhdistymään. SNTL hajosi syksyllä 1991. Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina perustivat IVY:n, johon liittyi myös Keski-Aasian maita. Baltian maat itsenäistyivät ja liittyivät mahdollisimman nopeasti NATOon. Ukrainan tilanne jatkui hallinnollisesti epävakaana ja taloudellisesti heikkona.
Vladimir Putin valittiin Venäjän federaation presidentiksi v. 2000. Hän oli toiminut KGB:n tiedustelu-upseerina mm. DDR:ssä. Putin toimi lain mukaiset kaksi kautta presidenttinä vv. 2000–08, sen jälkeen pääministerinä 2008–12 ja taas presidenttinä 2012–.
Venäjä valtasi Krimin v. 2014 ja alkoi tukea Ukrainan separatistialueita. Volodymyr Zelenskyi valittiin Ukrainan presidentiksi v. 2019.
Nyt omat näkemykseni: Putinilla on koulutus strategiseen suunnitteluun ja suurten väkijoukkojen hallintaan. Vallan saavuttamiseksi ja sen pitämiseksi Venäjän nykyjohdolla on kaksi tukijalkaa: oligarkit ja armeija.
Oligarkeille on järjestetty valtion omaisuutta, jolla he voivat elää upporikkaasti, kunhan noudattavat sääntöjä. Poikkeamista on omat seurauksensa. Armeija pysyy lojaalina, kun varusteluun ja uuteen teknologiaan panostetaan ja palkkataso on keskitasoa korkeampi.
Vuoden 1945 jälkeen on Euroopassa sodittu vain paikallisesti, kuten Jugoslavian hajoamisen seurauksena käyty etnispainotteinen sisällissota. Georgiassa ja Ukrainan separatistialueilla on levottomuuksia, joita Venäjä tukee, Gergiassa lähinnä NATO-hakemuksen takia ja Ukrainassa puolestaan länsimielisen hallinnon takia.
Nyt Venäjä on käynnistänyt täysimittaisen sodan itsenäistä Ukrainan valtiota vastaan. Toimintatapa vastaa täysin Talvisodan syttymistä ”Mainilan laukauksineen”. Venäjä on perustellut näitä toimia NATO-uhalla. Tilanteen laukaisi ehkä EU:n jäsenvaltioiden yksimielisyys, Venäjän hajota ja hallitse -periaate ei toiminutkaan. Ei voitu neuvotella vain USA:n kanssa eikä edes Euroopan maiden kanssa yksilöllisesti.
Minun vakaa käsitykseni on, että ainoa turvallisuusuhka Euroopassa on nykyjohdon alainen Venäjä. Toimintaa ohjaa nykyjohdon kaipuu SNTL:n ajan suuruuteen puskurivaltioineen. Esimerkiksi Saksa on selvittänyt historiaansa ja ottanut siitä opikseen. Venäjällä sellaista ei ole tehty.
Eniten kuitenkin huolestuttaa Putinin ajatus tsaarin aikaisista rajoista. Ei kai Tornionjokea suunnitella Venäjän rajajoeksi.
Sodassa ei ole voittavia osapuolia, on vain enemmän tai vähemmän häviäviä. Taloudelliset tappiot tulevat olemaan valtavat, henkien menetykset korvaamattomat ja jäljelle jäävät katkeruus ja epäluulo.
Tapani Caselius