Tästä on jatkuvasti esimerkkejä Suomen Kuvalehden ”Jyvät & Akanat” -palstalla ja tuleehan niitä lehtiä lukiessa muutenkin vastaan. Ei kuitenkaan Uudenkaupungin Sanomissa!
Erään vähän pohjoisemman kaupungin lehden virheet ovat alkaneet jo muutaman kerran lehden päivämäärästä, joka ei ole täsmännyt viikonpäivän kanssa. Nämä nyt ovat sinänsä pikkujuttuja, mutta kielen köyhtyminen on nähtävissä joka puolella.
Kotimaisia tuotteita myydään englanninkielisin tuotenimin. Englannin kielestä suomalaiseen muotoon väännetyt sanat vilisevät jo kielessämme niin, ettei niitä voi välttää. Jopa kieliopin sääntöjä on muutettu niin, että sanoja voi laittaa peräkkäin kapulakielenä ilman taivutusmuotoja, possessiivisuffiksi on jo kai poistunut melkein kokonaan käytöstä.
Suomen kielen rikkaus on paljolti kadonnut myös uusimmasta kirjallisuudesta, joka täyttyy alatyylin sanoista. Käännöskirjallisuudessa näkyy sentään suomen kielenkin sanasto monipuolisempana.
Kielen kuulemma pitääkin kehittyä, mutta onko sen pakko silti mennä huonompaan suuntaan ja köyhtyä. Eihän omakaan kieleni ole kuin poliisitutkintapöytäkirjan tasolla, mutta lukisin silti mielelläni rikasta kieltä.
Valdemar Takaperko