Pöllöjen aika

0
Lehtopöllöä tavataan harvakseltaan kulttuuriympäristöissä Keski-Suomen korkeudelle asti.

Kevättalviset illat kutsuvat pöllöretkille. Monien pöllöjen soidinaika on parhaillaan menossa, ja reviirejään vartioivien koiraiden huhuilua pääsee hyvällä tuurilla kuulemaan ilta- tai aamuhämärissä. Verkkaiselle retkelle kannattaa pukeutua hyvin lämpimästi ja varata aikaa pysähtelylle. Paras mahdollisuus kuunteluun on lauhoina poutaisina öinä, mutta huhuilun osuminen korviin on silti aina vähän tuuripeliä.

Pöllöjä löytyy Suomesta koko maasta. Näitä salaperäisen tuntuisia yöeläjiä pesii Suomessa kymmenen lajia seitsemästä eri suvusta. Lisäksi maahan harhailee satunnaisesti muutamia lajeja, muun muassa näyttäviä tornipöllöjä ja veikeän näköisiä kyläpöllösiä.

Yöaktiivisina lintuina pöllöt ovat kutkuttaneet ihmisten mielikuvitusta. Niihin liitetäänkin paljon erilaisia uskomuksia ja myyttejä. Pöllöjä on pidetty viisauden ja tiedon symbolina. Äänettömästi öisin liitävä pöllö on ollut myös kuoleman ja paholaisen lintu.

Oikeasti linnun äänetön lento on erikoistuneiden siipisulkien ja ääntä vaimentavien pehmeiden höyhenten ansiota. Kun äänettömään lentotaitoon yhdistyy myös saaliseläinten tarkkailua helpottavia ominaisuuksia, kuten hyvin joustavasti kääntyvä kaula, oivallinen kuulo ja hyvä näkö, ovat pöllöt varsin päteviä saalistajia.

Saaliinsa pöllöt nielevät kokonaisina. Sulamattomat saaliinosat ne oksentavat maastoon oksennuspalloiksi kutsuttuina kikkareina. Pöllöt ovat tavallisesti paikkalintuja, joten niiden oksennuspallojen koostumusta tutkimalla on mahdollista selvittää monien pienten eläinlajien esiintymistä.

Pöllöt syövät pikkunisäkkäitä ja -lintuja. Usealle pöllölajille myyrät ovat tärkein ravintoeläin. Lintujen populaatiot seurailevat myyräkannan vaihteluita hieman viiveellä: hyvien myyrävuosien seurauksena myös pöllöt runsastuvat.

Myyräkannan romahduksen seurauksena kaikille pöllöille ei kuitenkaan löydy ravintoa ja moni lintu nälkiintyy tai lähtee vaeltamaan ravinnon perässä.

Ilmastonmuutos muuttaa monien pöllölajienkin elämää ja toisinaan sillä on myös odottamattomia vaikutuksia. Lehtopöllöjä tavataan Suomessa kahta eri värimuotoa, punertavan ruskeaa ja harmaata. Harmaa värimuoto oli aiemmin paljon ruskeaa yleisempi, mutta nykyään molempia värimuotoja tavataan suurin piirtein yhtä paljon.

Kiinnostavaa kyllä, tutkijat ovat selvittäneet, että lehtopöllön värillä ei sinänsä ole tekemistä sen luonnossa selviytymisen kanssa. Harmaan värityksen aiheuttavien geenien rinnalla kulkevat aineenvaihduntageenit, jotka mahdollistavat elimistön vaipumisen säästöliekille talvisin.

Ruskean värimuodon aineenvaihdunta taas on ympäri vuoden vilkasta. Oletettavasti harmaa värimuoto on pärjännyt aiemmin ankarammissa talvissa ruskeaa paremmin. Talvien leudontuessa tämä etu on hävinnyt.

Kenties tulevaisuudessa enemmistö Suomessa huhuilevista lehtopöllöistä on väritykseltään ruskeita.

Lily Laine

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here