Roosa Holvitie haluaa siirtää käsityötaitoja eteenpäin

0
Roosa sai lahjaksi vuolupuukon ja innostui tekemään pikkulintuja katajasta.

Roosa Holvitie on pienestä pitäen halunnut käsityönopettajaksi. Innostus käsitöihin syttyi alle kouluikäisenä, kun oma mummi, Leena Holvitie , opetti tyttöä virkkaamaan ja neulomaan. Nyt 20-vuotias Roosa on jo puolitoista vuotta opiskellut Rauman Opettajankoulutuslaitoksessa tavoitteenaan käsi- ja tekstiilityönopettajan pätevyys.

– Haluan opettaa ja siirtää käsityötaitoja eteenpäin. Voi olla, että jossain vaiheessa voisin työskennellä myös käsityöyrittäjänä, mutta ensisijaisesti haluan opettajaksi.

Roosan ominta alaa ovat ompelutyöt, eivät kuitenkaan vaatteet, vaikka on hän niitäkin tehnyt. Eniten ompelupöydällä on syntynyt sisustuseläimiä kuten pupuja ja nukkeja. Myös vuolupuukko pysyy nuoren naisen kädessä – katajasta veistetyt pikkulinnut ovat ääntä vaille aidon veroisia.

Työ, jonka Roosa teki ennakkotehtävänä pyrkiessään opettajaopintoihin, on suorastaan mykistävä: pikkutarkasti kierrätysmateriaaleista ja puusta tehty karuselli.

– Saimme opettajankoulutuslaitokselta ohjeeksi tehdä liikkuvan lelun. Ostin karusellia varten vain pyöreän puisen tarjottimen, muuten käytin esimerkiksi tyhjää spraypulloa, vanhan lampun ja ompelukoneen osia, vanhaa lakanaa ja helminauhaa. Karusellin eläin- ja ihmishahmot on veistetty puusta.

Koulujen käsityötunnit ovat jättäneet monen vanhemman ihmisen mieleen kauhukuvia hikisissä käsissä vanuneista sukankutimista, joista ei tullut valmista ilman äidin puolisalassa antamaa apua.

Nykyään tunneilla annetaan enemmän tilaa oppilaiden omille ideoille ja luovuudelle, Roosa sanoo. Omista, kouluaikaisista käsityötunneistaan hänellä on pelkästään hyviä muistoja.

– Minulla on ollut tosi hyviä opettajia. Käsityö oli tietysti lempiaine.

Korona on sotkenut opettajaopintoja niin, että suuri osa opetuksesta siirtyi verkkoon. Lähiopetukseen palattiin helmikuun alussa. Koulun tiloissa on saanut etäopiskeluaikanakin käydä tekemässä opintoihin kuuluvia töitä koulun välineillä, mutta muuten opiskelu ja opiskelijaelämä, jopa fuksiaiset, on pidetty verkossa.

Roosa on ollut paljon kotona vanhempiensa John ja Esther Holvitien luona, vaikka Raumalla odottaa pieni opiskelija-asunto aivan koulun lähellä.

Käsityönopettajaopintojen rinnalla opiskellaan nykyään myös teknisen työn opettajaksi. Roosa haluaisi hankkia lisäksi luokanopettajan pätevyyden.

– Sinne on tosin kovin vaikea päästä, kun ala on niin suosittu. Teknisen työn puolella olen monta kertaa ollut mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta toisaalta se on innostavaa. Opettajana haluaisin olla helposti lähestyttävä ja tasapuolinen, sellainen joka osaisi kannustaa lapsia tuomaan omia ideoitaan esiin.

Käytännön opettajan työhön Roosa on jo saanut tuntumaa, hän on tehnyt sijaisuuksia vanhassa koulussaan. Siellä hän on pitänyt muun muassa matematiikantunteja yläkoululaisille ja ollut myös käsityönopettajan sijaisena.

– Minut otettiin hyvin vastaan. Lapset ja nuoret ovat tosi fiksuja.

Käsitöiden lisäksi Roosa harrastaa pianonsoittoa ja maalaamista. Hän soittaa mieluiten rauhallisia, melodisia sävelmiä ja kertoo muutenkin pitävänsä eniten rauhallisesta oleilusta perheen parissa.

– Sen takia ei kovasti harmita, vaikka korona vei opiskelijabileet.

Tulevaisuuteen Roosa suhtautuu toiveikkaasti. Haaveisiin kuuluu työpaikka mielellään lähellä Uuttakaupunkia, oma perhe ja koti jossain josta on lyhyt matka merelle.

Hän on selvästi löytänyt oman alansa ja haluaa kannustaa muita menemään rohkeasti sitä kohti, mikä tuntuu omimmalta. Ei kuitenkaan suin päin, sillä käsitöissä, kuten elämässä yleensä, on hyvä tehdä kunnollinen suunnitelma.

– Olin ennen aika kärsimätön ja lähdin vain tekemään. Nyt olen huomannut, että kun malttaa tehdä hyvän suunnitelman, niin työ valmistuu paljon helpommin.

Pirkko Varjo