Senioriasumista

0

Huonekalujen siirtely ja nurkkiin kertyneen sälän raivaus ikkunaremontin takia toi elävästi mieleen muuton. Edellisestä on jo liki vuosikymmen, mutta kyllä kolottivat polvet ja kädet sen jälkeen.

Someen tupsahti mainos kaksiosta Kaupunginlahden rantaan suunnitellussa kerrostalossa. Senioritaloa ei tullut, nyt on uudet suunnitelmat. Tavallisessa yksiössä pärjää kyllä hyvin yli yhdeksänkymppiseksi, jos talossa on hissi, palvelut lähellä ja terveyttä piisaa, erityisesti pää pelaa. Sitä olen saanut vierestä seurata.

Katselen pohjapiirrosta, hyvin pieniä asuntoja. Ei taida rollaattori mahtua. Mahtuuko kotihoito vessaan auttamaan?

Tuttu Tampereelta jäi eläkkeelle ja muutti. Työuransa ansiosta ovet aukesivat senioritaloon kaupungin keskustassa. Talon ikäraja on 55 vuotta. Muuton päivittelyn jälkeen utelen, miten uusi asunto poikkeaa tavallisesta kerrostalosta.

Se on esteetön ja kylppärissä on kahva. Hissille pääsee ilman yhtään porrasta. Talossa työskentelee toiminnanjohtaja, jonka kanssa voi sopia turvasoitosta arkiaamuisin. Siivooja käy kerran kuukaudessa. Talossa on yhteinen iso ”olohuone”, johon tulee lehtiä ja siellä on tietokone ja tulostin. Siellä on myös pieni kirjasto ja tiloissa kokoontuu ryhmiä päivittäin. Kuntosali on asukkaiden käytettävissä ja yhteinen sauna on esteetön. Kesällä voi viettää aikaa pihalla.

Koska talossa on liiketiloja, ihan kaikkea tässä taivaassa ei maksateta asukkaiden kukkarosta. Taustayhteisö on onnistunut hoitamaan asiansa niin hyvin, että hämmästelemme yhdessä vuokran kohtuullisuutta.

Senioritalon toiminnat ovat asukkaiden itsensä kehittelemiä.

Joissakin asioissa ihmisen pitää itse olla kaukaa viisas. Liki vuosikymmen sitten, ennen sitä polvien kunnolle käynyttä muuttoa, mietimme yhdessä puolison kanssa loppuelämän asumista. Kynnyksiä ja kapeaa kylppärin ovea. Ovi leveni, amme sai kyytiä. Kahvaa ei ole, mutta lavuaarista saa tukea, jos istumasta noustessa alkaa heittää. – Elämässä menee toisin kuin luulee. Mutta tässä sitä ollaan.

TV:n Perjantai-ohjelmassa ennen vaaleja professori emerita Sirkka-Liisa Kivelä toivoi poliitikoilta puoliavoimia palveluja, välimuotoa tehostetun palveluasumisen ja kotihoidon varassa yksin kotona kököttämisen välille. Kevyemmin autettua asumista, senioritaloja, yhteisöasumista, päiväkeskustoimintaa, kuljetuspalveluja.

Uuteenkaupunkiin ei pumpsahda sitä hyvää haltiatarta, joka yhtäkkiä taikoisi jostain senioritalon keskelle kaupunkia ja siihen edullisen vuokran. Mikä onni, että meillä on Sakunkulma, joka täyttää monia noista Sirkka-Liisa Kivelän puoliavointen palvelujen ideoista. Pidetään kynsin hampain kiinni siitä. Se ei ole nice-to-have -palvelu.

Ja pidetään asuinalueet senioriystävällisinä. Ainakin Sorvakossa ja Hakametsässä on paljon pitkäaikaisia asukkaita ja sitä paljon perään huudeltua yhteisöllisyyttä, joka on iso osa elämisen turvallisuutta, kun vuosirenkaita kertyy. Monenlaista apua saatetaan tarvita. Mutta sen järjestäminen oleviin ympyröihin on paljon edullisempaa kuin massiiviset rakennushankkeet tai laitostaminen. Se voi olla pienestä kii. Jokainen hiekanmuru talvella on tarpeen, ja kesällä se penkki, jolla ylämäessä uuvahtanut voi hetken huilata.

Ukikyyti on hyvä juttu. Ja hissi joka kerrostaloon. Heti.

Raija Herrala-Nurmi

vapaa toimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here