Sodan sumu hälveni selvästi merellisessä illassa, kun meribiologi ja sukellusveteraani Juha Flinkman kertoi sanoin ja kuvin Suomenlahden pohjassa sotien seurauksena makaavien hylkyjen etsimisestä, löytämisestä ja tutkimisesta. Tulokset olivat vakuuttavia, samoin niitä käsitellyt esitelmä.
Hän korosti esityksessään lisäksi siitä, että hylyt ovat paitsi mielenkiintoinen tutkimuskohde myös ympäristöuhka, sillä ne sisältävät usein öljyä, kemikaaleja ja räjähteitä.
Suomenlahti on Flinkmanin mukaan ollut yksi maailman tärkeimmistä merireiteistä jo varhaisista ajoista alkaen. Se oli myös maailman miinoitetuin merialue molemmissa maailmansodissa. Toisen maailmansodan aikana Suomenlahteen laskettiin kaikkiaan 60 000 merimiinaa.
Flinkman on sukellusveteraani, joka jo kolmen vuosikymmenen ajan on etsinyt ja tutkinut Suomen merialueen hylkyjä. Hän kuuluu Badewanne-sukellusryhmään, joka on toiminut tuon saman ajan, tosin välillä eri nimillä.
Suomenlahti on merialueena sikälikin merkittävä, että se säilyttää hylyt paremmin kuin vaikkapa Välimeri. Sen pohjassa makaakin monia koko maailmassa parhaiten säilyneitä hylkyjä.
– Me hankimme tietoa, etsimme hylkyjä ja tuomme ne kaikkien nähtäville. Läheskään kaikillahan ei ole mahdollisuutta sukeltaa sadan metrin syvyyteen tutkimaan hylkyjä, hän sanoo.
Sukellusryhmällä on hänen mukaansa tiukat ja selvät säännöt hylkyjen tutkimisessa.
– Emme koskaan näytä kuvia, joissa näkyy ihmisten jäänteitä. Emme mene myöskään koskaan sisälle hylkyihin emmekä koske mihinkään. Me vain kuvaamme, hän korostaa.
Jo hylkyjen paikantaminen ja varsinkin niiden tunnistaminen edellyttää usein ahkeraa ja ankaraa arkistotyötä. Kun arkistojen ja hylyistä saatujen kuvien tiedot yhdistetään, on selvitetty monen aluksen kohtalo.
Sodan tapahtumat jäävät usein epäselviksi, vain hylky kertoo tarinan loppuun, Flinkman korosti.
Ja noita tarinoita monien laivojen ja niiden miehistöjen kohtaloista merellisen illan osanottajat saivat kuulla Juha Flinkmanin värikkäästi ja vakuuttavasti kertomina. Monet tarinoista olivat hyvin inhimillisiä ja koskettavia.
Hylyt ovat siis paitsi mielenkiintoinen tutkimuskohde myös ympäristöuhka. Myös se on Flinkmanille Suomen ympäristökeskuksen tutkijana tärkeä asia. Hän toimii tällä hetkellä pääsääntöisesti merentutkimusalus Arandan managerina.
– Ympäristön kannalta tärkeimmät sotahylkyjen haitalliset aineet ovat öljyt, kemikaalit ja räjähteet. Öljy oli sota-alusten polttoaineena paljolti jo ensimmäisessä maailmansodassa. Räjähdysaineet ovat puolestaan myrkyllisiä ja haittaavat usein öljynpoistoa hylystä. Arkistotutkimuksella on myös ympäristöuhkien torjunnassa tärkeä osa. Sen avulla voidaan selvittää esimerkiksi se, miten paljon aluksessa oli öljyä sen upotessa, hän kertoi.
– Tässä yhteydessä on tärkeää muistaa, että ruoste ei nuku.
Haamuverkot ovat myös oma ongelmansa ympäristöuhkien torjunnassa.
– Itämereen hukataan 10 000 verkkopyydystä vuosittain. Ne voivat olla verkkoja, trooleja tai pitkäsiimoja. Pyydysten nykyaikaiset materiaalit ovat käytännössä tuhoutumattomia. Suomenlahdella on troolattu paljon ja sen myötä myös hylkyihin on tarttunut runsaasti trooleja. Niihin tarttuu puolestaan helposti hylkeitä, Flinkman korosti.
Flikman ja Badewanne-sukellusryhmä valmistelevat parhaillaan Suomenlahden hylyistä kahta kirjaa ja kuusiosaista televisiodokumenttia.
Matti Jussila
