Sodanjälkeisen ajan reaalitodellisuus

0

Yrjö Romppainen kirjoitti 22.1. Uudenkaupungin Sanomissa laajan muistutuksen minun suomettumiskirjoituksestani. Hyvä että asiasta keskustellaan. Kiitos siitä.

Haluaisin kommentoida kahta Romppaisen mainitsemaa asiaa, hävittyä sotaa ja YYA-sopimusta. Ensiksikin sotaa ei hävitty, koska maa jäi itsenäiseksi. Yksi Neuvostoliiton korkea sotilasjohtaja sanoi: ”Ainoa maa, joka toisen maailmansodan aikana pystyi vastustamaan voitokasta puna-armeijaa, oli Suomi, eikä Suomen rintamalla saavutettu puoluejohdon puna-armeijalle asettamia tavoitteita.”

Toinen asia on YYA-sopimus, jota Romppainen määritteli niin, että Stalin antoi Suomelle ”onneksi” helpomman sopimuksen kuin muille Itä-Euroopan maille. Tämäkin vaatii vähän kommenttia.

Kun sota päättyi, Suomeen tuli Liittoutuneiden valvontakomissio, joka oli täysin Neuvostoliiton johdon alainen. Stalinin lähin mies kenraalieversti Zhdanov alkoi johtaa Suomea. Paasikivi oli pääministeri ja Mannerheim presidentti. Mannerheim siirtyi ”terveydellisistä” syistä Espanjaan. Paasikiven toiminta-alue oli erittäin ahdas.

Zhdanovin tehtävänä oli Suomen muuttaminen kommunistijohtoiseksi ja hänen valtalonkeronsa ulottuivat elämän kaikille aloille, mutta hänellä oli vakava alkoholiongelma ja hän kuoli, Suomen onneksi. Mutta Stalin lähetti uuden miehen suurlähettilääksi Helsinkiin

Hän oli sotilaspuvussa oleva kenraaliluutnantti Savonenkov, jolla oli Stalinilta kirje pääministeri Paasikivelle. Kirjeessä Stalin esitti YYA-sopimusta Suomelle. Paasikivi viivytti vastausta Savonenkoville terveydentilaansa vedoten. Paasikivi määräsi salaisesti puolustusvoimat hälytystilaan ja varoitti kommunistijohtajia vallankaappausyrityksestä sekä ilmoitti nämä toimenpiteensä Englannin suurlähetystöön. Tällä oli se tarkoitus, että tieto vuotaa Moskovaan.

Paasikivi valtuutti Kekkosen YYA-sopimusneuvotteluun mukanaan suomalaiset kommunistijohtajat, mutta ei sotilasjohtoa. Näistä YYA-sopimusneuvotteluista tuli erittäin monimutkainen neuvottelusarja. Kekkosen täytyi välillä käydä Paasikiven luona. Paasikivi otti itselleen Sveitsistä maailmankuulun tuomarin avuksi. Paasikiven tavoite oli, että Suomen sotilaat tässä YYA-sopimuksessa osallistuisivat mahdolliseen sotaan vain Suomen alueella.

YYA-sopimuksen allekirjoitustilanteessa Stalin sanoi, että tämän sopimuksen sanamuoto on Teidän herra Paasikiven diktaatti.

Entiset rintamamiehet seurasivat silloin henkeä pidättäen näitä sopimusneuvotteluja. Tuli helpotus, kun Suomen ei tarvitsisi lähteä Neuvostoliittoon sotimaan.

Jos palataan jatkosodan loppuun Neuvostoliiton suurhyökkäykseen kesällä 1944, jolloin Viipuri menetettiin alle kymmenessä päivässä, niin se pelästytti koko Suomen kansan ja sotilaat. Täytin silloin 15 vuotta ja ajattelin, että osaanko olla tarpeeksi hyvä kommunisti, että olisi elämisen mahdollisuus. Se aika teki koko kansan hiljaiseksi.

Ihantalan torjuntavoitto pelasti Suomen, mutta se aika jätti erittäin syvät jäljet kansalaisiin silloin.

Tässä suomettumisasiassa tulee historian virhe, jos asioita tulkitaan nykyajasta käsin. Jari Tervon ohjelmassa on se virhe, että siinä unohdettiin sodanjälkeisen ajan reaalitodellisuus.

Suomen kansan varovainen ulkopolitiikka säilytti Suomen itsenäisenä. Siinä ei ole mitään hävettävää. Meillä on nyt täysi valta siksi, että on noudatettu varovaista politiikkaa. Ja nyt on sananvapaus. Mutta se voidaan myös tulkita monella tavalla.

Amerikkalainen ja neuvostoliittolainen väittelivät sananvapaudesta. Amerikkalainen sanoi, että heillä on sananvapaus arvostella vaikka USA:n presidenttiä. Neuvostoliittolainen sanoi, että heillä on samanlainen sananvapaus. He voivat myös vapaasti arvostella USA:n presidenttiä.

Kauno Pietilä