Valtakunnassa on menossa voimakas kampanja seurakuntien vähentämiseksi. Siitä ei ole tietoa, mikä taho on tehnyt päätöksen toimintamallista. Turun arkkihiippakunnassa on työntekijä, joka vauhdittaa seurakuntien liitoksia. Mm. Oripää liittyi Pöytyän seurakuntaan. Marttila ja Koski liittyivät Martinkosken seurakunnaksi. Nyt painostetaan tätä Martinkoskea liittymään Salon seurakuntaan. Kirkkohallitus liitti rajusta vastustuksesta huolimatta Puumalan Mikkelin seurakuntaan.
Vehmaan seurakunnalla on sama tilanne kuin kunnalla kolmekymmentä vuotta sitten. Järjestelmä on luotu sellaiseksi, että Kirkkohallitus päättää liitoksesta seurakunnan vastustuksesta huolimatta. Kirkkoherrat eivät ole pääsääntöisesti vastustaneet liitoksia, vaikka seurakunta maksaa heidän palkkansa. He ovat tuomiokapitulin alaisia työntekijöitä. Tuleva ammattiura on varmempi, kun puoltaa liitoksia.
Suomessa pienillä seurakunnilla on huomattava metsäomaisuus. Joutuuko tulevaisuudessa metsäomaisuus ulkomaalaisten rahastojen omistukseen tai EU:n luonnonsuojelualueiksi? Tässä on iso haaste tuleville rahapulassa oleville seurakunnille. Taivassalon seurakunta teki oikean päätöksen, kun käytti omistamiensa rantatonttien myynnistä saatuja rahoja seurakuntatalon rakentamiseen. Nyt uusi rakennus palvelee seurakuntalaisia ja työntekijöitä.
Seurakuntaliitoksiin kannattaa suhtautua kriittisesti, yhtä totuutta ei ole olemassa. Useasti on nähty, että suuruuden ekonomia ei aina ole onnistunut. Jotenkin tuntuu, että ihmisten on helpompi olla eri mieltä kunnanjohtajan tai maakuntajohtajan kuin kirkkoherran tai piispan kanssa.
Mika Munkki
Vehmaa