Anna-Liisa Nuutila on ollut eläkeläisten asialla yli 20 vuotta

0
Anna-Liisa Nuutila on ajanut eläkeläisten asioita yli 20 vuotta. Nyt on aika ottaa rauhallisemmin.

Anna-Liisa Nuutil a jäi tavallaan toisen kerran eläkkeelle vuodenvaihteessa. Aktiivisesta työelämästä hän jättäytyi pois jo 2000-luvun alussa, mutta loi sen jälkeen toisen uran Eläkeliitossa, kaikissa sen kolmessa portaassa.

Jo työelämässä edunvalvonta ja vanhusten asiat olivat Nuutilalle tärkeitä asioita.

– Minulla oli lakiasiaintoimisto linja-autoaseman rakennuksessa vuosina 1993–99. Tytär otti yrityksen vastuulleen omana yrityksenään, mutta minulla on toimilupa edelleen voimassa, Nuutila kertoo.

Eläkeliiton toiminnassa mukana oleminen alkoi vuonna 2001 Kalannin yhdistyksestä.

– Hyvä ystäväni oli yhdistyksen puheenjohtajana. Hän toivoi, että lähden vastaperustettuun vanhusneuvostoon vuonna 2001. Siitä se lähti.

Nuutila oli Kalannin yhdistyksen edustajana Uudenkaupungin vanhusneuvostossa seitsemän kaksivuotiskautta, joista puheenjohtajana neljä kautta.

Eläkeliiton tehtävät on jaettu kolmeen portaaseen, jotka kaikki tukevat toisiaan. Nuutila oli Varsinais-Suomen piirihallituksessa kuusi vuotta ja sen jälkeen liittohallituksessa toiset kuusi vuotta. Niistä hän luopui loppuvuodesta sääntöjen mukaan erovuoroisena.

– Ne olivat mielenkiintoisia tehtäviä, jotka pitivät mukanaan, Nuutila kuvailee.

Eläkeliitto on Suomen suurin eläkeläisjärjestö, jonka kautta Nuutila oli mukana monissa erilaisissa tehtävissä.

Eläkeliiton tarkoituksena on puolustaa lähipalvelujen turvaamista, pienituloisten asemaa sekä kuntouttavaa toimintaa. Yhtenä merkittävänä osana se järjestää ikäihmisille tärkeitä sosiaalisia tapahtumia.

– Viime vuosina on tullut sähköisiä palveluita ikäihmisille. Olin nettiopastajakouluttajana vuonna 2015. En suinkaan opettajana, vaan yhdyshenkilönä, pitkään pankkialalla työskennellyt Nuutila naurahtaa.

Varsinais-Suomessa Eläkeliitto jakautuu neljään alueeseen. Vakka-Suomen lisäksi ovat Loimaan, Salon ja Turun alueet. Nuutilalle kaikki alueet ovat tuttuja.

– Isona ”työtehtävänä” oli piirissä ollessa vaikuttamisvastaavana toimiminen vuoden 2018 alusta. Esimerkiksi vuonna 2019 tein hirvittävästi töitä, kun kiersin kaikki piirin 27 yhdistystä läpi, Nuutila muistelee.

Nuutila teki aikoinaan vanhusneuvostossa aloitteen ulkoiluystävätoiminnan laajentamisesta.

– Lähdin Kalannin yhdistyksen puolesta aloittamaan ulkoiluystävätoimintaa ennen kuin se oli laajemmin tunnettua, Nuutila kertoo vuonna 2010 aloitetusta palvelusta.

Eläkeliiton Kalannin yhdistys oli jo aiemmin aloittanut toiminnan Kalannin vanhainkodilla. Toiminta levisi vanhusneuvoston toimintana laajemmallekin kaupungin hoitopaikkoihin.

Mukana ovat olleet kaikki neljä kaupungin eläkeläisjärjestöä, martat sekä Vakka-Suomen Latu. Koronan aikana valitettavasti tämäkin toiminta on ollut vähäisempää.

Uudenkaupungin vanhusneuvostolle myönnettiin vuonna 2013 valtakunnallinen Vuoden vanhusteko -palkinto ikäihmisten ulkoilutoiminnan edistämisestä. Sitä Nuutila pitää yhtenä työn kohokohtanaan.

Kahden viime vuoden aikana myös Vanhusten viikon ohjelma on kuihtunut koronarajoitusten vuoksi. Parhaimmillaan viikolle oli tarkkaan laaditut ohjelmat ja väkeä kävi paljon tapahtumissa.

Nuutila suunnitteli viikon ohjelmat Sakunkulman Pirjo Rakkolaisen kanssa.

20 vuoden aikana Nuutilan ansiolistalle kertyi monia muitakin tehtäviä.

– Yksi merkittävä tehtäväni oli toimia piirin edustajana Maakuntaliitossa toimivan V-S Eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnan jäsenenä se perustamisesta alkaen 10 vuoden ajan, Nuutila nostaa yhden esimerkin.

Vaikka Nuutila edelleen viihtyy paremmin työhuoneessaan kuin olohuoneessa, on elämä jatkossa rauhallisempaa. Hän on siitä onnellisessa asemassa, että lapset ovat lähellä.

– Meillä oli maatila, jossa viljelimme sokerijuurikasta. Teimme sukupolven vaihdoksen ja toinen pojista jäi jatkamaan tilaa. Tytär taas jatkoi lakiasiantoimistoa. Kolmas poikakin on lähellä, nykyisin autotehtaalla.

Hän kuitenkin ymmärtää, että monella ei ole läheisiä tai he asuvat kaukana. Moni vanhus on myös omaishoitajana omalle puolisolleen.

Anna-Liisa ja Kalevi Nuutila ovat itsekin jälleen yhden elämänmuutoksen edessä.

– Olemme pitkään ajatelleet talosta luopumista ja nyt alkaa olla h-hetki katsella uutta. 25 vuotta sitten tähän muutimme, Nuutila kertoo pariskunnan Siltakadun asunnosta.

Korona-aikana moni on jäänyt kotiin



Risto-Matti Kärki

Vaikka Suomen väestö ikääntyy, ovat eläkeläisjärjestöjen jäsenmäärät viime vuosina pudonneet. Liittyminen on Anna-Liisa Nuutilan mukaan helppoa ja edullista.

– Jäsenmaksut ovat aika alhaisia, ne eivät rasita kukkaroa kuin 10–20 euroa vuodessa.

Retkiä, tapahtumia ja liikuntakerhoja on pystytty jonkin verran toteuttamaan myös korona-aikana, mutta ei läheskään niin paljon kuin aiemmin.

Eläkeläisten joukkoon mahtuu kirjava joukko ihmisiä, joiden tarpeet ovat erilaiset.

– Ikähaitari on kovin suuri 60-vuotiaista eteenpäin, Nuutila sanoo.

Joillekin on tärkeää liikkua ja harrastaa paljon, käydä esimerkiksi teatterissa ja konserteissa. Toiset ovat hiljaisempia. Korona-aika on ollut osalle kohtalokas, kun ensin käskettiin jäämään kotiin ja sitten ei ehkä enää uskallettu lähteä ihmisten ilmoille.

– Siinä käy helposti niin, että kun kerran jää kotiin, ei sieltä lähde ollenkaan, Nuutila harmittelee.