Iso osa etätyöntekijöistä on ahertanut pääosin kotikonttoreilta käsin kuitenkin jo reilun kahden vuoden ajan.
– Tein ennen korona-aikaa etätöitä kerran tai pari kertaa kuukaudessa, mutta kun korona rantautui Suomeen, siirryin kokonaan etätöihin. Kyllä se oli iso muutos, vakuutusyhtiön IT-osastolla työskentelevä Sirpa Nieminen kuvaa.
Samalla hänen elämässään tapahtui toinenkin iso muutos: Turussa asuva Sirpa nimittäin pakkasi työkamppeensa ja laittoi etäkonttorin pystyyn vapaa-ajan kotiinsa Laitilan Haaroon, paikkaan, joka on hänen lapsuudenkotinsa.
– Siihen saakka olimme viettäneet Laitilassa aikaa lähinnä viikonloppuisin ja lomilla. Nyt olemme puolisoni kanssa käytännössä asuneet täällä keväästä 2020 ja viihtyneet todella hyvin.
Kumpikin muutos on tehnyt hyvää.
– Viihdyin hyvin työpaikallanikin ja koin, ettei avokonttorissa työskentely haittaa minua lainkaan, vaan sopii ympäristönä itselleni oikein hyvin, hän naurahtaa ja lisää:
– Mutta nyt kun olen työskennellyt etätöissä omassa rauhassani, tajuan, miten paljon paremmin pystyn keskittymään töihin. Samoin olen täällä Haarossa ollessamme tajunnut, miten hyvin viihdyn maalla.
Muutoksilla on ollut myös konkreettisia seurauksia.
– Etätyön ansiosta olen saanut päiviini ainakin tunnin lisää vapaa-aikaa. Puuhastelu on lisääntynyt ja olen aloittanut uusia harrastuksiakin, opetellut kutomaan ja kasvattamaan kesäkukkia, hän hehkuttaa.
Hänen on myös Haarosta käsin huomattavasti helpompi pistäytyä Laitilan keskustassa asuvien vanhempiensa luona. Lisäksi vapaa-ajan kodin remontointiin on tullut uutta puhtia, kun hommiin voi ryhtyä myös iltaisin heti työpäivän päätyttyä.
Etätyöaika kaikkineen on lisännyt hyvinvointia.
– Olen huomannut olevani nykyisin paljon paremmalla tuulellakin kuin ennen, hän sanoo hyvillään.
On kuitenkin yksi asia, jota Nieminen etätyöläisenä Haaroon kovasti toivoo: valokuituyhteyttä.
– Mulla on täällä DNA:n, Elisan ja Telian liittymät ja toivon, että joku niistä toimii kulloinkin niin hyvin, etteivät yhteydet esimerkiksi etäkokousten aikana pätki. Epävarma yhteys ei ole vain harmitus minulle, vaan on ikävää muillekin samaan etäpalaveriin osallistuville, koska katoan aika ajoin niin sanotusti linjoilta.
Hän tietää, että Laitilan Puhelin on vetämässä valokuituyhteyttä Haaroon mahdollisesti ensi vuonna ja odottaa sitä innolla.
– Olisin toivonut, että se olisi jo aikaisemminkin saatu ja tiedän naapureidenkin valokuitua odottavan malttamattomina. Sen jälkeen kaikki puitteet ovat ihan täydelliset.
Työpaikallaan Turussa hän käy noin kahden viikon välein.
– Etätyössä kaipaan oikeastaan vain työkavereiden seuraa ja olen iloinen, että nyt voi onneksi tavata. On ollut hauska huomata, että kun emme näe kovin usein, niin kohtaamiset työpaikalla ovat aiempaa merkityksellisempiä ja ihmiset ovat tosi iloisia toisten tapaamisesta.
Etätyöaikanakin hän on lähimpien työkavereidensa kanssa tavannut kahvittelun ja jutustelun merkeissä viikottain – tosin etäyhteyden välityksellä.
– Pidän tärkeänä, että työkavereiden kanssa on ollut vapaamuotoisempaakin kanssakäymistä, eikä vain tiukasti työhön rajattuja palavereja.
Sirpa Nieminen kiittelee, että hänen työpaikallaan on satsattu esimerkiksi työvälineisiin.
– Minulla on etätyöpisteellä esimerkiksi iso näyttö. Samoin iloa on ollut hyvistä langattomista kuulokkeista, koska silloin on helppo vaikka palaverin lomassa venytellä ja liikkua.
Hän iloitsee siitäkin, että työnantaja on myös vaikkapa kannustanut kävelypalaverien pitoa.
– Olen itsekin osallistunut lukuisiin etäpalavereihin niin, että olen samalla kävellyt tai nauttinut muutoin ulkoilusta.
Työpäivän ja vapaa-ajan välinen rajanveto saattaa kotona töitä tehdessä hämärtyä ja aiheuttaa vaikkapa palautumisongelmia. Niitä välttääkseen Sirpallakin on ollut omia niksejä, vaikka hän sanookin pääsääntöisesti pystyvänsä irrottautumaan hyvin töistä työpäivien päätteeksi.
– Esimerkiksi silloin, kun etätyöt alkoivat, minulla oli tapana pukea työpäivän ajaksi työvaatteet ja työpäivän jälkeen taas vapaa-ajanvaatteet. Nyt se tapa on kyllä jo jäänyt pois.
Tehokkaaksi keinoksi hän on kokenut sen, että yksinkertaisesti sulkee työpäivän päätytyttä tietokoneen.
– Se on konkreettinen merkki, että nyt alkaa vapaa-aika. Itselläni tämä tapa tosin on siksikin pakollinen, että meidän kissat saattavat hypätä näppäimistölle ja lähetellä kaikenmaailman viestejä, Sirpa Nieminen naurahtaa.
Solina Saarikoski