Rilla, Nette, Rölli, Santtu, Vili ja Niki käyttäytyivät koulun oppitunnilla huonosti, joten koteihin napsahti Wilma-viestejä. Palautetta tuli siitä, että toisten sukkia ja hanskoja oli varastettu. Ruokalassa oli kerjätty jatkuvasti lisää ruokaa keittäjiä tönimällä ja tämän jälkeen oli siirrytty pihalle rähjäämään muille luokan oppilaille.
Yksi pyrki jatkuvasti poistumaan sovitulta alueelta ja joillekin myös ryhmätyöt tuottivat ongelmia. Toisilta oli myös varastettu välipaloja ja leluja, jonka jälkeen uutta omaisuutta oli puolustettu hampaat irvessä. Annettuja ohjeita ei noudatettu ja draamaa ja kukkoilua esiintyi eri puolilla piha-aluetta. Liikuntatunnilla oli jahdattu muidenkin palloja ja purtu koulun maskottia nilkkaan.
Wilma-viestillä kommenttia tuli myös yleisestä perseilystä, turpiinkerjäämisestä ja nurkkiin kuseskelusta. Yhtä oli nuolaistu nenästä ja toista purtu korvasta. Vastakkaista sukupuolta oli katsottu liian tiiviisti sillä silmällä ja myös opettajaa oli lähennelty. Palautetta tuli ylipäätänsä jatkuvasta kyttäämisestä, perässä seuraamisesta, ryntäilystä ja kiskomisesta. Wilma-viestien mukaan myös nukkumaanmenoaikoihin tulisi kiinnittää huomioita, koska osalla meni koko koulupäivä nuokkumiseen.
Nämä ovat kuvitteellisia tilanteita, mutta tällaisia Wilma-viestejä koirien omistajat todennäköisesti saisivat, jos heidän koiransa kävisivät koulua. Aiheesta käynnistyi maaliskuun alussa keskustelu norwichinterriereihin keskittyvässä Facebook-ryhmässä ja siitä riitti iloa useammaksi päiväksi. Ketjuun tuli yli sata viestiä ja yhteistä niille oli se, että nämä isoegoiset pikkuterrierit osaisivat kyllä ottaa oman tilansa, vaikka sitten kuvitteellisessa luokkatilanteessa.
Eräs omistaja arveli, että hänen koiransa häiritsisi muita oppitunnilla narisemalla tylsyydestä ja haukkumalla muita. Koira ohittelisi muita ruokajonossa, ei hallitsisi pöytätapoja, varastaisi ruokaa muiden lautasilta sekä maiskuttaisi ja röyhtäilisi kovaäänisesti suu auki. Useampikin koiranomistaja saisi todennäköisesti palautetta siitä, että hänen lemmikkinsä ei kunnioittaisi opettajan auktoriteettia, vaan alkaisi komennella muita. Myös ylivilkkaudesta voisi tulla kommenttia.
Jos kuvitteellisen koulupäivän aikana ruokatarjoilu myöhästyisi, olisi edunvalvontapuhelu Kennelliiton asiamiehelle lähellä. Ruoan olisi tultava just, eikä melkein sisäisen tassukellon osoittamana ajankohtana. Ruoka-ajoista ei nimittäin jousteta, koska rutiinit ovat koirille tärkeitä. Myös tarjoilun määrästä ja laadusta koirat olisivat valmiita antamaan kehitysehdotuksia.
Oma terrierini saisi koulun opettajalta todennäköisesti palautetta siitä, että karvakuono aloittaisi oppitunnit ensin rähjäämällä kaltaisilleen ja menisi sen jälkeen pussailemaan paikalla olevat ihmiset. Loppuajan koira saattaisi viettää auringossa nukkuen. Koirani saisi myös todennäköisesti palautetta siitä, että sopivan tyttökoiran osuessa kohdalle terrieri iskisi hurmurivaihteen päälle, eikä näkisi tai kuulisi ketään muuta.
Osa koiranomistajista arveli, että heidän koiransa ansaitsisi stipendin Kennelliiton järjestämiin jatko-opintoihin tai saisi hymypatsaan. Tietyistä koirayksilöistä kerrottiin, että he olisivat kehityskelpoisia ja yhteistyökykyisiä. Toisen koira istuisi eturivissä turkki kammattuna ja viittaisi jokaiseen kysymykseen.
Omistajat myös varoittivat omien koiriensa räjähdysherkkyydestä tilanteissa, joissa kaikki ei mene niin kuin tassuväki haluaisi. Yksi totesi, että hänen koiransa olisi todennäköisesti juuri se, joka tulisi juoruamaan, kun muut tekisivät nurkan takana jotakin luvatonta. On myös yksilöitä, jotka eivät todennäköisesti olisi luokan skarpeimpia rotukoiria, mutta omalla hurmaavalla luonteellaan paikkaisivat älynsä puutteet.
Joka tapauksessa kouluista tulisi useita Wilma-viestejä siitä, että koira oli ihan oikeasti syönyt kotiläksyt – omat tai jonkun muun.
Katja Kaartinen
toimittaja