Plussaa on ensinnäkin, että yhdistys tulee esiin omilla mielipiteillään, ehkä viiveellä mutta kuitenkin. On hienoa, että tulette mukaan suomalaiseen, eurooppalaiseen ja maailmanlaajuiseen rintamaan, joka vaatii Putinia lopettamaan Venäjän aiheettoman hyökkäyksen itsenäistä eurooppalaista valtiota, Ukrainaa kohtaan. Kirjoitatte myös tapahtumasta nimellä sota. Meillä ja muualla maailmassa sitä todellakin saa kutsua (hyökkäys)sodaksi, Venäjällä ei kannata, jos siis haluaa asua kotonaan.
Vetoaminen siihen, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat myös käyneet ja hyväksyneet sotatoimia viime vuosikymmenien aikana Palestiinassa, Jugoslaviassa (sota?), Irakissa, Afganistanissa, Libyassa, Syyriassa, Jemenissä jne. ei tee hyökkäystä Ukrainaan silti mitenkään puolusteltavaksi. Jos tuolle tielle lähdetään voi sotia puolustella antiikin Kreikan ja Rooman ajoilta asti. Se on tosiasia, ettei ihminen ole oppinut historiasta mitään, ei noilta ajoilta eikä 1. tai 2. Maailmansodistakaan.
Olen kirjoittanut Israelin käymästä palestiinalaisalueiden valloittamisesta samaa saksankielistä termiä, jota Hitler käytti hyökätessään itään. Termi on edelleen tabu, eikä tuota sanaa sisältäviä kirjoituksiani ole julkaistu.
Putinin aloittama sota on kirjoituksenne mukaan virhearvio, joka heikentää maan kansainvälistä asemaa. Se on totta. Uskon monen muun kanssa, että Putinille on syötetty väärää tietoa ukrainalaisten maanpuolustustahdosta ja myötämielisyydestä Venäjää kohtaan. Eittämättä tulee mieleen Stalinin virhearvio ja -tieto Neuvostoliiton aloittaessa Talvisodan Suomea vastaa marraskuussa 1939.
Suomen äkkiväärien kommunistien syöttämä väärä tieto maanpuolustustahdosta ja Suomen kansan puolueet ylittävästä yksimielisyydestä johtivat hyökkääjän kannalta karmeaan lopputulokseen. Silloinen YK:n edeltäjä, Kansainliito oli pelkkä paperitiikeri. Niin luulee Putin nyt Euroopan Unionista.
YK:n turvallisuusneuvosto ei nytkään saa yksimielistä tuomitsevaa päätöslauselmaa aikaan, kas kun syytetyllä on veto-oikeus. Erikoinen oikeus kaiken kaikkiaan. Miten syytetty voi esiintyä omassa asiassaan tuomarina?
Niinpä, Suomella ja Venäjällä on yhteistä maarajaa n. 1300 km. Se, että rajaa jo kerran siirrettiin ”rajan pinnassa” sijaitsevan Pietarin turvaamiseksi ottamalla Karjalan Kannas ja Viipuri ei näköjään Venäjälle ja Putinille riitä, vaan pitää uhkailla jopa ydinaseilla mahdollista liittoutumistamme seuraavista vakavista seuraamuksista.
Mihinkäs saakka se raja pitäisi vetää, että se olisi Venäjän kannalta turvallinen, Pohjanlahdelleko? Jos sekään ei riitä, on Ruotsin jälkeen joka tapauksessa vastassa Nato-maa, Norja.
Asevarusteluista pätee kaksi vanhaa totuutta. 1. Jokaisessa maassa on armeija, joko oma tai vieras. 2. Si vis pacem, para bellum. Ennen talvisotaa lyötiin puolustusvoimien varustelu täysin laimin ja mm. se antoi naapurimaallemme käsityksen, että torvet soittaen mennään Tornioon.
Ruotsi oli silloin turvassa, kun käskyissä sanottiin, ettei sitä rajaa saa ylittää. Suomen armeija varusteilla mallia Cajander pysäytti kuitenkin maanpuolustustahtoisten miesten ja naisten avulla Neuvostoliiton hyökkäykset, mutta hirvittävällä hinnalla. Saimme jonkin verran apua mm. Ruotsista (lentolaivue) ja Unkarista ym. maista vapaaehtoiseksi ilmoittautuneita.
Nyt on hieno asia, että EU on vihdoinkin terästäytynyt ja ottanut Ukrainan asian omakseen, Euroopan asiaksi. Sotaa ei tietenkään pidä laajentaa, mutta kaikenlainen apu, ase-, lääkintä- ja pakolaisasiassa on kerrankin ryhdikäs näyttö Unionilta ja Euroopan kansalaisilta.
Se, että pitäisi löytää jokin rauhanomainen menettely, ettei Eurooppa ja Venäjä ”menettäisi kasvojaan” on aika oudosti sanottu. Ei Euroopalla ole mitään hävettävää, Putinin Venäjä sen sijaan on jo kasvonsa menettänyt, ”riisunut naamionsa”, niin kuin presidenttimme Sauli Niinistö osuvasti ilmaisi.
Suomen suurimmassa
rauhanpuolustus- yhteisössä, puolustus- voimissa 40 vuotta palvellut Kauko Kettunen