Pakina

0

Kevään varhaisen aamun usvassa oleva polku viettää lähellä olevalle suolle, jossa jo järven sumun noustessa vähän, paljastaa rannan. Kalaan menossa, ukko puujalkansa ja vantteran tukikeppinsä kanssa hiljaa, yön jättämässä usvassa saapuu veneelleen.

On ihan tyyntä, miehen mitan verran on sumu pinnalla noussut. On laitettava tappi paikoilleen, työnnettävä venettä vesille. Siinä se puujalka kolahtaa veneen kylkeen, veneeseen noustessa ja kaiku vastaa.

Veneen siinä kelluessa on istuttava ja huilattava on. Siinä ajatukset rientää.

Mahtaakohan olla nytkin kalaa. Sumun kovasti hälvetessä, aurinko ensisäteitään korkean kuusen latvaan ennättänyt jo paistamaan.

Niin myös käki, ensi kukunnallaan tervehtii korpisalon asukkaita. Kesän portti on avattu. Niinpä ukolla on kalojen lisäksi kotiin viemistä ja kerrottavaa. Käki kaksitoista kertaa kukkui. On hyvä lähteä kesälle. Kotona jo kahvi odotti.

Aarne Raskinen

Länkipohja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here