Uudenkaupungin teatterissa on normaalina arkiaamupäivänä rauhallista. Esitysten aikana teatterin aula vilisee ihmisiä, mutta päivisin on hiirenhiljaista. Aivan autiota ei silti teatterissa ole, vaan yksi mies häärii teatterilla tehden kaikenlaista pikkutyötä oli se sitten lavasteiden asettelemista tai valojen asennusta.
Hän on 28-vuotias Santtu Käkönen. Itse hän kiteyttää työtehtävikseen teatterilla ”tekniikan ja näyttelemisen”.
– Hoidan tekniikan puolelta valosuunnittelua ja -ajoa sekä vastaavat asiat äänipuolelta. Lisäksi rakennan lavasteita hiukan ja tietenkin näyttelen, Käkönen luettelee.
Uudestakaupungista alun perin lähtöisin oleva Käkönen on saanut ensikosketuksensa teatterimaailmaan lapsena. Hänen äitinsä on harrastanut teatterissa 1990-luvun vaihteessa, joten Käkönen on ollut tietoinen teatterin olemassaolosta Ugissa jo lapsesta saakka.
– Olin pienenä jonkinlaisissa näytelmäkerhoissa. Muistan, että kotona on kuunneltu C-kasetilta Cabaret-näytelmän äänitettä, Käkönen naurahtaa.
Käkönen ei siitä huolimatta ollut hirveän kiinnostunut teatterista. Eikä hän koe itseään niin sanotuksi teatterilapseksi. Musiikki sen sijaan on häntä aina kiinnostanut.
Myöhemmällä iällä teatteri alkoikin kiinnostamaan sattumien kautta. Ammattikoulun jälkeen Käkönen jäi työttömäksi ja päätyi työvoimatoimiston kautta eräälle kurssille. Siellä piti valita työssäoppimispaikka. Valinta ei ollut vaikea.
– Teatterinjohtaja Jari Luolamaa ja teatterisihteeri Katja Laine ottivat minut tänne hommiin, ja sitten viihdyinkin täällä useamman vuoden, Käkönen kertoo.
Välissä Käkönen muutti silloisen tyttöystävän opintojen ja oman siviilipalveluksen perässä Jyväskylään. Nykyään hän opiskelee siellä esitystekniikkaa ja pystyy nyt yhdistämään opinnot ja Ugissa työskentelemisen.
– Koulussa teen näyttötutkinnon Ugin teatterin kahden tämän kevään näytelmistä. Kiva juttu, että koulu mahdollistaa sen, että voin tehdä opiskelupaikkakunnan ulkopuolella näyttötyötä, Käkönen kiittelee.
Teatterin kevään esityksissä Käkönen on vahvasti läsnä. Köyhdyttyäsi olet kuningas -näytelmään hän teki valo- ja äänisuunnittelun ja hoiti tekniikan ajot esityksissä.
Tänään tiistaina ensi-iltansa saavaan Tyttö ja varis -näytelmään Käkönen tekee tekniikkaa yhdessä Luolamaan ja teatterin oman valomiehen Lasse Onnisen kanssa.
Tekniikan lisäksi Käkönen käy itsekin pyörähtämässä lavalla. Sitä hän odottaa innolla.
– Se tulee olemaan todella hyvä näytelmä. Siinä on käsittämättömän hyvä teksti ja toivon, että yleisöä tulee paikalle näytöksiin.
Uudessakaupungissa Käkönen on viihtynyt erittäin hyvin ja moneen otteeseen kehuu teatterin henkeä ja sitä, kuinka hyvin hänet otettiin ensimmäisellä kerralla vastaan. Yhdessä tekeminen onkin isoin syy, miksi teatteriala kiehtoo Käköstä.
– Kaikki teatterissa tapahtuva kietoutuu sosiaalisuuteen. Tämä on erittäin hyvä harrastus, koska täällä oppii paljon myös itsestään ihmisenä. Lisäksi pääsee astumaan sellaisten kynnysten yli, kuten esiintymiskammon.
Luonteeltaan Käkönen kuvailee itseään ihmiseksi, joka voisi sanoa ”älä koskaan sano ei koskaan”. Hän tykkää oppia koko ajan uusia juttuja. Tulevaisuudessa häntä voisi kiinnostaa käsikirjoittaminen ja ohjaaminen.
– Mutta ei minulla ole nyt suoranaista hinkua heti lähteä tekemään uutta aluevaltausta. Ne uudet asiat tulevat eteen sitten kuin tulevat, Käkönen toteaa.
Teatteriala on kuitenkin se paikka, jossa Käkönen haluaa jatkossakin olla. Hän haluaakin muistuttaa uusikaupunkilaisia siitä, kuinka hieno teatteri täällä on ja mitä mahdollisuuksia se antaa.
– Toivon, että ihmiset löytävät tiensä teatteriin joko katsomaan näytöksiä ja harrastamaan tai vaikka molempia. On se vaan aika hienoa, että täällä on näinkin monipuolinen teatteri, Käkönen päättää.