Vanha viisaus sanoo, että sodan ensimmäinen uhri on aina totuus. Tämä viisaus osoittautui valitettavasti oikeaksi jälleen Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan.
Totuus tapettiin heti alussa, kun Venäjä ilmoitti, ettei se käy Ukrainassa sotaa, vaan suorittaa siellä vain ”sotilaallisen erityisoperaation”. Kaikille muille on ensi hetkistä alkaen ollut täysin selvää, että kyse ei ole mistään muusta kuin selvästä sodasta. Valitettavasti vielä harvinaisen röyhkeästä ja verisestä hyökkäyksestä itsenäiseen naapurivaltioon.
Ukrainalaiset eivät näytä kokeneen ”erityisoperaatiota” myöskään Venäjän väittämänä veljeskansan vapauttamisena, sillä maanpuolustustahto on osoittautunut Ukrainassa varsin vahvaksi. Lisäksi runsaassa kahdessa viikossa maasta on lähtenyt jo yli 2,5 miljoonaa naista ja lasta, jotka eivät ilmeisesti halua venäläisten lupaamaa ”vapautusta”.
Totuus ja Venäjän propaganda ovat siis äärimmäisen kaukana toisistaan.
Venäjä on myös kiistänyt kiistattomat siviilien pommitukset ja evakuointien estämiset. YK:ssa asti on todettu valheellisiksi Venäjän väitteet siitä, että Ukraina kehittelisi yhdessä USA:n kanssa biologisten aseiden käyttöä.
Tuo totuuden tappaminen on jatkunut tiedonvälityksessä suorastaan käsittämättömällä röyhkeydellä. Pikavauhtia hyväksytyn lain mukaan voidaan tuomita enimmillään 15 vuoden vankeuteen, mikäli kertoo ”valheellista tietoa” Venäjän armeijasta.
Sen seurauksena suuret länsimaiset lehdet ovat lopettaneet toimintansa Venäjällä ja myös Helsingin Sanomat on kutsunut kirjeenvaihtajansa kotiin. Yleisradio pyrkii vielä ainakin toistaiseksi jatkamaan toimintaansa Moskovassa.
Lisäksi venäläisten pääsyä sosiaalisen median sisältöihin on viranomaisten toimin rajoitettu ja osa niistäkin on katsonut parhaaksi lopettaa toimintansa Venäjällä.
Monia suomalaisia tällainen toiminta on järkyttänyt syvästi. Siitä huolimatta, että meillä on Venäjän totuuden vastaisesta toiminnasta kovia kokemuksia sekä sodan että rauhan ajalta. Kaikkihan tietävät venäläisten vääristellyt Mainilan laukaukset, joita käytettiin tekosyynä talvisodan aloittamiseen.
Kahdesta asiasta voi Suomessa näinä ahdistavina aikoina olla erityisen iloinen ja kiitollinen.
Ensimmäinen on se, että presidenttinämme on nyt Sauli Niinistö. Häneen kansa on luottanut ja luottaa.
Toinen on se, että emme elä enää suomettumisen surkeita aikoja. Nyt Suomen valtiojohto on tuominnut yksimielisesti ja selkeästi Venäjän sotatoimet itsenäistä Ukrainaa kohtaan. On miltei pelottavaa ajatella, miten suomettumisen aikana asiaan olisi suhtauduttu. Vertailukohteitahan valitettavasti löytyy.
Ulkopolitiikan asiantuntija tyrmäsi myös tuoreeltaan ja selvästi Venäjän viimeisimmän uhkauksen Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaatimista poliittisista ja sotilaallisista seurauksista, ”korjaustoimenpiteistä”. Ei ole syytä hätkähtää, se on propagandaa, jonka voi jättää omaan arvoonsa, hän sanoi.
Uusikaupunki on julistautunut virallisesti Rauhankaupungiksi vuonna 2006. Rauhanjulistuksessa korostetaan, että Uusikaupunki haluaa olla levittämässä rauhan sanomaa myös tässä ajassa. Voitaisiinko nyt tehdä jotain tähän mennessä tehdyn lisäksi.
Matti Jussila
päätoimittaja, emeritus