Kasvien ja sienten välinen yhteistyö on erittäin yleistä. Arvellaan, että maalla elävistä kasvilajeista suurimmalle osalle sienijuuri on hyvin tärkeä ja vain muutama laji ei muodosta sellaista.
Osalle lajeista sienijuuri on suorastaan elinehto: pitkälle erikoistuneiden kämmekkäkasvien siemenet eivät edes idä ilman suotuisaa sieniosakasta. Jotkin kasvilajit pystyvät kasvamaan myös ilman sienijuurta, mutta paljon heikommin.
Useat sieni- ja kasvilajit muodostavat yhteisen sienijuuren tarkasti valikoiden, vain tiettyjen lajien kanssa. Sienijuuren muodostuessa sienirihmasto kiertyy kasvin juuriston ympärille, juurten soluväleihin ja tiiviimmillään jopa solujen sisään. Kasvin on mahdollista muodostaa sienijuuri useamman eri sienilajin kanssa samanaikaisesti, ja hyötyä eri sieniosakkaista eri tavoin.
Mihin kasvi sitten tarvitsee sienikumppania juuristossaan? Äkkiseltään voisi kuvitella auringonvalolla elävien kasvien olevan täysin riippumattomia muista lajeista.
Sienijuuri hyödyttää kasvia monella eri tavalla. Se lisää kasvin juurten pinta-alaa jopa yli satakertaiseksi, ja tehostaa sitä kautta sekä veden että ravinteiden ottoa maaperästä. Sienijuuri helpottaa varsinkin fosforin saantia, mutta siitä on hyötyä myös typen sekä muiden ravinteiden osalta.
Sienijuuren avulla kasvit sietävät paremmin ympäristön aiheuttamaa stressiä, kuten kuivuutta tai maan happamuuden muutoksia. Tutkimuksissa on havaittu sienijuuren lisäävän myös kasvin taudinkestävyyttä: se suojaa juuria maaperässä eläviltä vahingollisilta mikrobeilta.
Vastineeksi kasvit luovuttavat sienirihmastolle sokereita, joita se käyttää ravinnokseen. Yhteistyö pelaa molempia osapuolia hyödyttävästi, kun ulkoiset olosuhteet ovat tasapainossa.
Sieniosakas vaatii veronsa tasaisesti, olosuhteista huolimatta. Yhteiseloa ei siis voi kytkeä pois päältä, vaan kasvin ja sienen symbioosi on jatkuvaa. Haitalliseksi loisinnaksi sienijuuri voi kasvin kannalta käydä esimerkiksi silloin, jos helposti saatavilla olevan liukoisen fosforin pitoisuudet kohoavat maaperässä. Näin voi käydä vaikkapa, jos läheisiä peltoja lannoitetaan liikaa ja ylimääräiset lannoitteet huuhtoutuvat luontoon.
Sieniosakkaan avulla yksinäiseltä näyttävä aukion puu voi saada ravinteita hyvinkin laajalta alueelta ympäristöstään. Sienijuuri yhdistää sen ympäristöönsä ja muihin kasveihin. Maan alla leviää ihmeellinen, herkkä ja monimuotoinen verkosto, jossa eri lajien yksilöt vahvistavat toisiaan.
Lily Laine