Ennen osattiin vanhuutta arvostaa toisin kuin nykyisin. Nyt vanha on vain seniili, rajoittunut entiseen, ei pysy mukana nykyisessä hektisessä (lue: hätäisessä) maailmassa.
Pitänee paikkansa sekin, mutta jotkut arvot ovat kuitenkin aina samat, vaikka uudet sukupolvet eivät niitä kunnioittaisikaan. Vanhuksia on nykyään paljon, olisimme varteenotettava joukko millä mittarilla tahansa.
Mutta meitä kohdellaan kuin esineitä, meidän asioistamme puhutaan ohitsemme, vaikka olisimme paikalla läsnä. Meiltä ei edes kysytä mitään meitä itseämme koskevista asioista, vaikka meillä voisi olla niihin oma mielipiteemme.
Vaikuttaa emme tietenkään voi asioitten kulkuun, nehän ovat ”isommas käres” ja raha ratkaisee. Mutta ottaminen mukaan keskusteluun, antaisi meille tunteen siitä, että olemme yhä elämässä mukana.
Valdemar Takaperko