Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ollut Virossa niin suuri yllätys kuin Suomessa, Viron Suomen suurlähettiläs Sven Sakkov sanoo.
– Suomella on aivan erilainen suhde Venäjään. Me virolaiset katsomme Venäjää eri tavalla.
Syksyllä 2020 suurlähettiläänä aloittanut Sakkov on seurannut Suomen Nato-jäsenyyskeskustelua 20 vuotta. Sakkov on työskennellyt aikaisemmin muun muassa Naton Viron kyberpuolustuksen osaamiskeskuksen johtajana ja Viron puolustustutkimuksen keskuksen johtajana.
Länsimaiden olisi Sakkovin mielestä jo aikaisemmin pitänyt puuttua Venäjän toimiin. Venäläistä ajattelua kuvaa Leninin paljon siteerattu lausahdus siitä, että jos pistin tapaa pehmeän kohdan, kannattaa edetä siihen asti, kunnes vastaan tulee kiviseinä.
– Juuri näin Venäjä on nyt tehnyt. Lännen olisi pitänyt asettaa kovat talouspakotteet jo 2014 kun Venäjä valloitti Krimin. Jos Venäjä voittaa Ukrainan sodan, se etenee. Jumalan kiitos Viro on Natossa.
Sakkov oli varma, että ukrainalaiset taistelevat venäläisiä vastaan, mutta heidän suuri rohkeutensa on yllättänyt. Maassa on myös osattu käyttää sosiaalista mediaa huippuhyvin ja saatu sen kautta koko maailma Ukrainan puolelle. Myös EU:n kyky yhtenäisyyteen on poikkeuksellista.
– On yllättävää, miten vahva ja yhtenäinen EU on ollut sanktioiden asettamisessa Venäjälle. Talouspakotteet vaikuttavat juuri kuten on suunniteltu, Venäjä on nyt irrotettu muusta maailmasta ja kaikki siellä lakkaa toimimasta. Näin sodan hinta tulee selväksi ihmisille. Sanktioiden pitää saavuttaa myös rikkaimmat ja niin, ettei sotakoneisto saa enää uusia aseita. Jos edes osa näistä sanktioista olisi asetettu jo 2014, emme olisi nyt tässä tilanteessa. Putin luuli, ettei länsi tee nytkään mitään.
Suurlähettilään mukaan Putin on yksin syyllinen onnettomaan sotaretkeen, joka on maksanut jo ainakin 14 000 ukrainalaisen hengen vuodesta 2014 tähän asti. Hän toivoo, että Ukraina saa lisää apua, myös aseapua.
Sakkov vieraili Uudessakaupungissa Tuglas-seuran kutsumana. Tartosta kotoisin olevalla suurlähettiläällä on suomalaiset sukujuuret, hänen isovanhempansa muuttivat sotapakolaisina Viroon 1940-luvulla.
– Äitini oli tuolloin 4-vuotias. Isoisäni sanoi, että koska me jäämme nyt Viroon loppuelämäksi, puhumme tästä lähtien vain viroa. Äitini opetteli suomen kielen uudestaan 1980-luvulla ja itse opiskelen sitä parhaillaan.
Pirkko Varjo