Eilen Uudenkaupungin Sanomien verkkosivuilla julkaistussa aprillipilassa kerrottiin Luu-Kallen löytymisestä Viikaisten koulun purkutöiden yhteydessä. Tiettävästi Luu-Kalle ei kuitenkaan ole koulun kätköistä löytynyt.
Välillä totuus on tarua ihmeellisempää, sillä se on totta, että Luu-Kalleksi nimetty, opetukseen käytetty luuranko on koulussa ollut ja se on koulusta varastettu vuonna 1994. Poliisi ei tosin ole koskaan tiedottanut selvittäneensä rikosta.
Alkuperäinen yhden palstan poliisiuutinenkin lehden arkistoista löytyi ja tämä on jutun kuvituksena. Muut tiedot Luu-Kallen vaiheista ja kohtalosta perustuivat toimittaja Ulla-Maija Paalun vuonna 2009 Uudenkaupungin Sanomiin kirjoittamasta artikkelista.
Artikkelissa kerrottiin, kuinka monen Uudenkaupungin yhteislyseon ja sen seuraajien oppilaspolvet muistavat Luu-Kallen, biologian tuntien elävöittäjän, jos nyt luurankoa sellaiseksi voi sanoa.
Luu-Kalle oli ihan oikea ja aito luuranko, mutta se, mistä se oli alun perin yhteislyseolle tullut, ei ole historian kirjoista selvinnyt. Ehkä kyseessä oli muinainen, kirjaimellisesti kaikkensa koululle antanut opettaja.
Joka tapauksessa Luu-Kalle varastettiin ihan oikeasti sunnuntaina 3. heinäkuuta 1994 Viikaisten koulusta. Kallen koti oli biologian luokan viereinen välinevarasto. Siellä Luu-Kalle majaili sulassa sovussa irtosilmien ja -korvien sun muiden sellaisten joukossa.
Kouluun oli tunkeuduttu Viikaistenkadun puoleisesta päädystä siten, että sieltä oli nostettu rautainen palo-ovi saranoiltaan. Tunkeutujat olivat kulkeneet koulun läpi Pohitullin puoleiseen päähän asti. Siellä oli murtauduttu varastoon, jossa Luu-Kalle majaili.
Viikaisten koulun silloinen rehtori Jussi Rantanen totesi toimittaja Paalulle vuonna 2009, että monimutkaisen kulkureitin takia oli todennäköistä, että tunkeutujat eivät varmastikaan olleet koulun entisiä tai silloisia oppilaita.
– Varastoon olisi nimittäin helpommin päässyt viereisen luokan kautta. Varkaat eivät vieneet muuta kuin Luu-Kallen, Rantanen totesi.
Rehtori teki asiasta rikosilmoituksen poliisille. Varkauteen epäiltiin liittyvän saatananpalvontaa ja epäilipä joku, että eräs naantalilaisen baarin koristeena ollut luurankokin olisi alun perin ollut Luu-Kalle. Baari kuitenkin pystyi todistamaan, että luuranko oli hankittu täysin laillisesti Venäjältä.
– Varkaus harmitti, koska Luu-Kalle oli aito ja arvokas. Tosin se oli huonohampainen ja kylkiluita oli poikki. Alaleuka oli kiinni vieterillä, ja tämä tarjosi oppilaille mahdollisuuden työntää Kallelle tupakki suuhun, mikä nyt ei ollut kovin kunnioittavaa, Rantanen sanoi vuosien takaisessa haastattelussa.
Luu-Kallesta tehtiin muovikopio, joka esiintyi alkuperäisen tilalla vuonna 1995 Crusellissa. Se toivotti silloin kävijät tervetulleeksi yhteislyseon 100-vuotisjuhlan kunniaksi koottuun näyttelyyn.
– Luuranko Luu-Kalle vieressään julmasti irvistelevä, täytetty susi olivat vastassa heti yläkerrassa, kertoi Uudenkaupungin Sanomat 100-vuotisjuhlan jälkeen 12. syyskuuta 1995.
Muistatko muuta?
Aprillipilaa varten osittain keksitty uutinen kirvoitti Uudenkaupungin Sanomien Facebook-sivuille monenlaisia muisteluita Luu-Kallesta. Luu-Kalle muistetaan jo 1950-luvun oppilaiden keskuudessa.
Suusta suuhun kulkeneen perimätiedon mukaan Luu-Kallella olisi ollut oma komero jo kirjastotalossa toimineessa koulussa. Huhu kertoi myös, että Luu-Kalle olisi ollut oikean vangin luuranko.
Onko sinulla Luu-Kalleen liittyvä muisto? Kummitteliko sinun koulussasi tai kiersikö koulustasi jokin urbaanilegenda? Huolehtiko kyläkoulusi siisteydestä aavetalkkari?
Heitä meitä tarinalla, niin katsotaan, saisimmeko aikaiseksi isompaa juttukoostetta. Tarinasi voit lähettää toimitukselle osoitteeseen toimitus(a)uudenkaupunginsanomat.fi
