Apua Ukrainan nuorille

0
MIELI Vakka-Suomen Mielenterveys ry:n hallitus kokoontui ja päätti rahalahjoituksesta Ukrainaan. Paikalla olivat Hillevi Wallin (vas.), Sari Vuorio, Riitta Ruonansuu, Anne Arola, Tanja Salminen ja Eeva-Liisa Isoheiko.

MIELI Vakka-Suomen mielenterveys ry:n toiminnan pohjana on aina ollut nuorten tukeminen ja auttaminen. Sama ajatus oli taustalla, kun yhdistyksen hallitus päätti tukea Ukrainan sodasta kärsiviä.

– Rahat on jo annettu ja toivottavasti ne menevät hyvään käyttöön, toivoo puheenjohtaja Tanja Salminen .

Pitkän pohdinnan jälkeen yhdistys päätti antaa tuhat euroa Kirkon ulkomaanavulle ja tuhat euroa Suomen Punaiselle Ristille. Toiveena on, että varat ohjautusivat ukrainalaisten lasten ja nuorten tukemiseen.

MIELI Vakka-Suomen mielenterveys ry:ssä on muuttunut viime vuosina moni asia. Eteen on tullut sana MIELI kattojärjestön mukaan ja tilat ovat vaihtuneet pariin otteeseen.

– Toiminnassa on paljon muuttunut lähivuosina. Joskus meillä oli Stoppi Nuorisoasunnot ja jo ennen sitä Rautilan tukitalo, Salminen selvittää.

Seura sai tukea aiemmin Raha-automaattiyhdistykseltä ja Uudenkaupungin kaupungilta, mutta kumpaakaan tukea ei enää tule.

Järjestö toimi jonkin aikaa Aktivointikeskus Puustin tiloissa, mutta tuen puuttuessa oli etsittävä uusi osoite. Onneksi korvaavat tilat löytyivät.

– Löysimme alivuokralaispaikan, eikä täällä ole muita käyttäjiä. Isokarin kiertäjät vuokraavat tätä meille, Salminen kertoo kerrostalon kerhohuoneesta Männäistentiellä Pietolassa, jonne seura muutti loppuvuodesta 2020.

Seura saa tukea kattojärjestöltä esimerkiksi mielenterveyskahvilan ja luentojen pitämiseen, mutta muuten toiminta on supistunut. Ongelmat eli mielenterveys- ja päihdeongelmat eivät kuitenkaan ole hävinneet.

Tarvetta olisi erityisesti nuorten tuetulle asumiselle ja matalan kynnyksen toiminnalle, johon saa tulla mukaan, kun siltä tuntuu.

Jäseniä seuralla on 57, mutta aktiiviset toimijat mahtuvat saman kahvipöydän ympärille.

Seura järjestää tukihenkilötoimintaa, jossa tuettavien henkilöiden kanssa käydään kävelyllä ja jutellaan. Salminen kertoo, että lisäksi voi olla esimerkiksi lukupiiriä tai kulttuuriharrastuksissa käymistä. Koronan aikana se tosin on ollut vaikeampaa.

– On joko ryhmiä tai yksittäisiä tuettavia. Tarve on kova, Sari Vuorio sanoo.

Nyt tuettavat alkavat olla jo iäkkäämpiä. Riitta Ruonansuu kertoo, että esimerkiksi hänen ryhmänsä on pysynyt melko samana jo parikymmentä vuotta.

Seurassa on huomattu, että nuoret eivät enää häpeile puhua mielenterveysongelmistaan samalla tavalla kuin vanhemmat sukupolvet. Mikään ei kuitenkaan tapahdu sormia napsauttamalla.

– Muutokset ovat hitaita, Salminen harmittelee.

Seura on järjestänyt myös siivoustalkoita vesitornin ympärillä ja sellaisia voi olla luvassa jatkossakin.