Mennyt kaksi vuotta on ollut monille henkisesti ja konkreettisestikin todella vaikeaa aikaa. Pahinta on ollut, että kriisi on kohdellut ihmisiä hyvin epätasaisesti. Toisilta lähti toimeentulo, kenties yritys ja kotikin alta, kun toisille pienenä haittana oli suositus käyttää maskia kaupassa asioidessa.
Sama epätasaisuus jatkuu, sillä Venäjän raukkamainen hyökkäys Ukrainaan vaikutti toki henkisellä tasolla yleisesti suomalaisiin hyvin vahvasti, mutta konkreettisesti ne, joiden työ ja toimeentulo oli tai on jotenkin sidoksissa Venäjään, ovat joutuneet suuriin ongelmiin. Tätä voi olla vaikea nähdä silloin, jos itse sattuu seisomaan sillä puolella aitaa, jossa konkreettiset haitat näkyvät lähinnä autoa tankatessa.
Kysyin Twitterissä miten ihmiset jaksavat henkisesti, sillä olen sodan alusta alkaen käynyt omaa sisäistä painia siitä, että voiko tällaisella hetkellä myydä ihmisille viihdettä ja iloa, kun yhden Helsingistä Lappiin pituisen ajomatkan päässä on käynnissä täysimittainen sota. Sain ison määrän vastauksia.
Osa kertoi voivansa olosuhteisiin nähden hyvin, osa jopa kertoi menneen kahden vuoden olleen heille erinomaista aikaa, mutta suurin osa kyllä tunsi kantavansa maailman murheita selässään. Moni silti muistutti, että tällaisilla hetkillä kulttuurin ja viihteen merkitys nousee todelliseen arvoonsa. Juuri tällaisilla hetkillä ihmiset kaipaavat irtautumista maailman murheista.
Kun olin riittävän monta tällaista viestiä eri kanavia pitkin saanut, aloin itsekin uskoa siihen. Ei ole väärin, että piristän ihmisiä. Ei ole väärin, että ihmiset käyvät nyt teatterissa ja elokuvissa. Ei ole väärin, että jännitämme urheilukatsomossa. Ei ole väärin nauttia elämästä ja etsiä iloa.
On vain siitäkin huolimatta muistettava mitä ympärillä tapahtuu ja kunkin tehtävä oman kantokykynsä mukaan asioita, jotka edistävät paluuta rauhallisempaan maailmaan, jossa sekä korona lopulta väistyy että sota loppuisi. Se on lopulta aika vähän mitä yksittäinen ihminen voi asioille tehdä, mutta jos jokainen tekee oman osansa niin se riittää.
Jos annamme ympäröivän maailman viedä ilomme elämästä, niin silloin Putin ja hänen kannattajansa saavuttavat sen mitä tavoittelevatkin. Siksi kannustan, että kaikesta ikävästä ja ahdistavasta huolimatta keskittyisimme jatkamaan arkeamme normaalisti.
Aurinko nousee jälleen huomenna. Uusi viikko koittaa sodasta ja koronasta huolimatta jälleen maanantaina. Eikä sinun tai minun tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että koemme myös iloa ja onnistumisia tällaisessa tilanteessa.
Toivotan jaksamista arkeen!
Pete Poskiparta
kirjoittaja on
ulkouusikaupunkilainen viihdetaiteilija ja mentalisti