Hankkeen puitteissa tehtiin vuonna 2020 Mannerveden kuormitusselvitys, jotta vesistön suurimmat uhat saatiin varmistettua. Suurin yksittäinen kuormittaja on Ihodenjoki, jonka suistoon Valkamanlahdelle on hankkeen puitteissa rakennettu kaksi kosteikkoa.
Hanke on myös täydentänyt aikanaan tehtyä Mannerveden yleissuunnitelmaa. Sen ensimmäinen versio vuonna 2015 keskittyi pääasiassa lahden Pyhärannan puoleiseen osaan, nyt käytiin Pyhämaan puoli.
Yhdistys piti vuosikokouksensa sunnuntaina Pyhämaan Pirtissä. Ennen kokousta yleissuunnitelman laatinut Pekka Alho esitteli sitä sekä kertoi mitä kuuluu kaikkien ranta-asukkaiden ja mökkiläisten tuntemalle ruovikko-ongelmalle.
Mannerveden kannalta positiivinen asia viime vuosina on ollut kalankasvatuksen loppuminen, joka tosin ei ollut kovin merkittävä kuormittaja. Laskelman mukaan se on aiheuttanut noin 9 prosenttia Mannerveden fosforikuormituksesta ja noin neljä prosentti typpikuormituksesta.
– Selvästi merkittävin kuormituslähde on Ihodenjoki ja sen laaja valuma-alue. Se aiheuttaa noin 75 prosenttia Mannerveden typpikuormituksesta ja noin 71 prosenttia fosforikuormituksesta, Alho kertoi.
Ihodenjoen aiheuttamasta kuormituksesta vain vajaa neljännes tulee lähivaluma-alueelta, suurin osa kauempaa. Ihodenjoen valuma-alue ulottuu pitkälle Otajärven taakse, Kodisjoen ja Hinnerjoen välille asti.
– Kalankasvatuksen loppumisen jälkeen fosforikuormituksesta 62 prosenttia aiheutuu maataloudesta, typpikuormituksesta se aiheuttaa 56 prosenttia.
Valkamanlahdelle rakennetut kosteikot toimivat juuri puskurina Ihodenjoesta tulevalle kuormituksena. Ne estävät kiintoaineen ja niihin sitoutuneiden ravinteiden pääsyn lahden matalaan eteläpäähän. Kosteikkojen vaikutusta Mannerveden tilaan seurataan säännöllisin vesinäyttein.
Yleissuunnitelmaa varten tehtiin lahden Pyhämaan puolella laajat kasvisto- ja luontotyyppien sekä linnuston kartoitukset vuonna 2020.
– Rantaniittyjä ei Pyhämaankaan puolella juuri ole. Eläinten laiduntaminen on loppunut ja muutamat niityt pidetään yllä lähinnä ranta-asukkaiden toimesta.
Rantametsistä löytyy muun muassa vanhoja riukuaitoja ja muutenkin ranta-alueet ovat monin paikoin jääneet tehometsätaloudelta piiloon ja päässeet elämään luonnollista elämäänsä.
Rannan ja saariston lintulajisto on runsas. Alhon mukaan kartoituksessa ei mitään erityisen harvinaisia lajeja löydetty, mutta uhanalaisia lajeja kyllä.
Yleissuunnitelma sisältää yhdeksältä alueelta lähes 80 luontokuvausta. Alueelta löytyy monenlaisia rantaniittyjä, lehtometsiköitä, rantalehtoja, luhtanevaa ja kalliorantoja. Kullekin alueella on annettu oma hoitosuosituksensa.
Järviruoko, jota usein virheellisesti kutsutaan kaislaksi, on tuttu jokaiselle rannan asukkaalle. Rehevöitymisen ja laidunnuksen loppumisen vuoksi sitä kasvaa nykyään useilla matalilla rannoilla.
– Noin 90 prosenttia rantatonttien omistajista pitää sitä riesana ja haluaa sen pois, viisi prosenttia pitää sitä näkösuojana eli positiivisena asiana.
Kymmenkunta vuotta sitten järviruo’on keräämisen suhteen oli hyvää pöhinää, mutta silloin pöhinä hyytyi siihen, että korjuuketjua ei saatu taloudellisesti kannattavaksi ja osin se puuttui kokonaan. Halu ruo’on poistamiseksi sekä ympäristönhoidon että virkistyskäytön kannalta oli kuitenkin kova.
– Parin viime vuoden aikana tilanne on muuttunut, asiaan liittyen on tällä hetkellä menossa viisi eri hanketta. Myös poliittinen tahtotilanne on selvästi erilainen kuin 2010-luvun alussa.
Ruokoa voidaan hyödyntää monin tavoin ja aikanaan sitä on tehtykin, mutta asia on unohtunut. Baltian puolella ruokoa käytetään edelleen paljon esimerkiksi kattojen tekemiseen. Ruokokatto on kestävä ja hyvä ratkaisu, mutta vaatii työtä ja siksi on kallis.
– Katteen ja yleensä rakennusaineen lisäksi ruokoa voidaan käyttää muun muassa paperin valmistuksessa, tekstiilikuiduissa, rehuna ja kasvualustana. Varsinkin kasvualustana sillä on kova kysyntä.
Jussi Arola
Lupien saanti ja kerääminen ongelmallisia
Jussi Arola
Ongelmia on toki edelleen. Yksi on lupien saanti, isolla yhtenäisellä keruuseen sopivalla alueella saattaa olla kymmeniä omistajia, joilta luvan hankkiminen on työlästä.
Toinen ongelma on korjuu, ruokoa tulisi pystyä keräämään vedestä ja rannalta eikä sopivaa monitoimikonetta ole tähän mennessä tehty. Lisäksi katkaisun jälkeen on pitänyt erikseen hoitaa keruu ja kuljetus.
– Kesäleikkuiden osalta vaaditaan myös yleensä luontoselvityksen teko. Ruovikko on pesimäpaikka linnuille ja kutupaikka kaloille, joten ihan tuosta vaan ei sitä voi leikata pois. On myös tapauksia, että leikatun ruovikon tilalle on tullut esimerkiksi tähkä-ärviäinen, joka taas on huomattavasti hankalampi poistaa kuin ruoko.
Ruokon talvileikkuun ajatellen viime talvi oli hyvä, mutta Pekka Alhon tietojen mukaan ei Pyhämaan alueella leikkuita tehty.
– Kysynnästä huolimatta keruukustannus on edelleen siinä ja siinä kannattavuuden rajoilla, mutta uskon, että tilanne on menossa koko ajan paremmaksi.
