”Ylispuuk kaareta et valo pääse taimil”, oli entisen isännän tapa. Metsästä otettiin talon tarvepuut ja se oli myös pankkina, kun tuli niin iso sijoitus eteen talossa, ettei siihen maatilan vuotuinen tuotto riittänyt.
Avohakkuut tehtiin valtion ja isompien metsäyhtiöiden omistamissa metsissä, kunnes leveranssikaupoista siirryttiin yhtiöiden vaatimiin pystykauppoihin. ”Kaikki heti” on nykyaikaa ja metsänomistajalle jää jälkien korjaus, maanmuokkaus ja uusien taimien istutus.
Istutetut taimet eivät menesty luonnollisesti lisääntyvien tavoin, vaan niiden kiusana ovat pahemmin hirvet ja muut luonnonolosuhteet, eikä tuloksena ole koskaan metsä vaan puupelto, jonka jatkokäsittely onkin sitten sama sadonkorjuutapa, kun aika tulee, taas kaikki pois, eli raiskio, joksi avohakkuuta voi hyvällä omallatunnolla kutsua.
Valdemar Takaperko