Joukkuehenki ja menestys motivoi

0
Samu Kosken (vas.) ja Joona Syrin rankka kausi Lukun U16-joukkueessa päättyi viikonloppuna tappioon SM-pronssipelissä, mutta harmitus on jo ohi ja katseet suunnattu tulevaan.

Uudestakaupungista Raumalle on ”vain” 50 kilometriä, mutta kun sen vajaan vuoden ajan kulkee 4–6 kertaa viikossa normaalin koulupäivän päälle, tekee Raumalla parin tunnin tiukan treenin ja sen jälkeen palaa Uuteenkaupunkiin, niin pitää olla motivaation kunnossa.

Uusikaupunkilaisten Samu Kosken ja Joona Syrin motivaatio on pitänyt. Pojat pelasivat kauden Lukon U16-joukkueessa, jonka pitkä ja rankka kausi päättyi viime viikonloppuna. Joukkueessa pelasi kolmaskin UJK:n kasvatti, Viljami Vuorinen , mutta hän asui kauden ajan Raumalla.

– Päästiin SM-sarjan pronssipeliin, mutta hävittiin Tampereella Tapparalle. Vähän se harmitti, mutta kokonaisuutena kausi sujui yli odotusten, sekä joukkueelta että henkilökohtaisesti, pojat toteavat.

UJK on Lukon sateenvarjoseura ja Lukon valmentajat tarkkailevat UJK:n ja muidenkin lähialueen sateenvarjoseurojen pelaajia ja kutsuvat lupaavimmat pojat joukkueisiin.

Samu kutsuttiin Lukkoon edelliseksi kaudeksi, Joona sai kutsun viime keväänä. Yleensä kutsuun vastataan myöntävästi varsin nopeasti eikä pojillakaan mennyt montaa minuuttia, kun päätös oli valmis.

Vuonna 2007 syntynyt Joona sai kutsun alun perin Lukon U16-ikäluokan kakkosjoukkueeseen, mutta nostettiin syksyllä SM-sarjajoukkueeseen. 2006 syntynyt Samu oli edellisen kauden näyttöjen perusteella alusta asti SM-porukassa.

– Keväällä aloitettiin peruskuntokausi, silloin kävimme Raumalla kolme kertaa viikossa ja teimme täällä omia harjoituksia. Jäälle mentiin aikaisin ja harjoituspelit alkoivat saman tien, SM-karsintasarja alkoi syyskuun alussa.

Neljän jääharjoituspäivän päälle tulivat sitten harjoitus- ja sarjapelit, niitä oli monena viikonloppuna sekä lauantaina että sunnuntaina. Pelimatkat olivat pitkiä, Oulu ja Jyväskylä olivat kauimmat pelipaikat.

SM-tasolla vauhti alkaa jo junioreissakin olla kovaa. Samu pääsi jo edelliskauden lopussa mukaan totuttelemaan SM-sarjajoukkueen harjoitusrinkiin, Joonalle nopea peli tuotti aluksi vaikeuksia.

– Peli etenee niin nopeasti, että pitää olla selvillä mitä kiekolla tekee jo ennen kuin se on lavassa, muuten kaveri ajaa kiinni. Muutamassa viikossa vauhtiin kuitenkin tottui, Joona sanoi.

Karsintasarjan lohkostaan Lukko selvisi varsinaiseen SM-sarjaan kakkosena. 12 joukkueen SM-sarjassa sijoitus oli kahdeksas, jolla aukeni paikka pudotuspeleihin.

– Mitään virallista tavoitetta joukkueella ei ollut, mutta joka peliä lähdettiin voittamaan ja joka pelissä piti pyrkiä pelaamaan omalla tasollaan. Sarjapelit sujuivat tasaisesti, välillä oli parempia pelejä, välillä huonompia. Pudotuspeleissä tuli kyllä hyviä onnistumisia.

Lukko pudotti ensin KalPan voitoin 2–0, seuraavassa vaiheessa tuli vastaan Kiekko-Espoo. Kumpikin voitti kotipelinsä ja ratkaiseva kolmas peli Espoossa meni jatkoerään. Lukko väänsi sen tarvittavan maalin lopulta, vaikka joutui erän alussa kestämään kaksi jäähyä.

– Se oli varmaan kauden paras peli. Sitten oli vain yksi huilipäivä, kun alkoivat semifinaalit Jokereita vastaan. Oltiin vähän väsyneitä ja Jokerit oli parempi molemmissa peleissä. Pronssipeli hävittiin selvästi 5–0 Tapparalle.

Pojat pelaavat kumpikin hyökkääjänä, Samu laidassa ja Joona keskellä. Kauden aikana he pelasivat ajoittain samassa ketjussa.

Samu pitää omana vahvuutenaan hyvää luistelua ja kiekollista peliä, heikkoutena taas on se, että pää ei kestä epäonnistumista ja silloin saattaa fokus pelistä hetkeksi karata eli vähän pitäisi rauhoittua.

Joona taas pitää parhaana puolenaan pelin rakentamista ja kokonaisnäkemystä, parannettava puoli on tietynlainen pehmeys laitaväännöissä ja tiukoissa fyysisissä tilanteissa. Siihen apua löytyy punttisalilta.

Molemmat satsaavat nyt kiekkoon tosissaan ja tavoitteena on ammattilaisura, kaukaisissa haaveissa siintelee NHL. Samu aikoo syksyllä muuttaa Raumalle opiskelemaan ja pelaamaan. Vuotta nuorempi Joona käy Uudessakaupungissa vielä yläasteen loppuun ja katselee sitten tilannetta.

Vaikka haave on kiekkoammattilaisuudessa, eivät pojat tee sitä koulun kustannuksella. Rankasta talvesta huolimatta opiskelut ovat sujuneet.

– Lukko pitää myös hienosti huolta siitäkin puolesta. Pelimatkoilla joukkueenjohtaja vaatii, että koulukirjat ovat mukana ja bussimatkoilla pidetään opiskeluhetkiä, kertoo Joonan isä Janne Syri .

Ajokorttia pojilla ei vielä ole, joten treenimatkat hoidettiin kimppakyydillä vanhempien toimiessa vuorollaan kuskeina. Samassa joukkueessa pelasi laitilalainen kaveri, jonka isä oli joukkueen yhtenä huoltajana ja se helpotti hieman vanhempien ajotaakkaa.

Paluumatka Raumalta taas onnistui välillä Lukon vanhempien poikien joukkueessa pelaavan kaverin kanssa.

– Pojat pääsevät koulusta kahden aikaan ja puoli kolmelta piti usein startata Raumalle. Jäätreenejä edelsi lämmittely ja kuivaharjoittelu ja jäätreenien jälkeen vielä ennen suihkua pojilla oli jäähdyttelytreeni. Kotiin palattua usein seuraava ohjelmanumero olikin nukkumaan meno.

Jaksamista auttaa hyvä joukkuehenki, muualta tulleita ei joukkueessa karsasteta, vaan töitä tehdään yhteisen päämäärän eteen. Hyvä menestys tietenkin nosti motivaatiota entisestään.

Pojat myöntävät kuitenkin, että pronssipelin jälkeen tauko on paikallaan. Omatoiminen treeni tosin jatkuu, mutta kevyempänä ja ilman jatkuvaa matkustamista. Nyt on aika ladata akut seuraavaa kautta varten, joka alkanee yhteistreeneillä jo toukokuussa.

Jussi Arola

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here