Kädentaitajat vihdoin taas Crusellissa – Vakka-opiston kurssilaiset pystyttivät näyttelyn koronatauon jälkeen

0
Leena Vilén ja Arja Österman viimeistelevät 13 nyplääjän näyttelyosastoa.

Kulttuurikeskus Crusellissa raikaa iloinen puheensorina. Vakka-opiston Uudenkaupungin osaston kädentaitojen kurssilaiset rakentavat riemuissaan näyttelyä Crusellin alakertaan. Kurssitoiminta on vihdoin taas koronarajoitusten jälkeen täydessä toiminnassa ja näyttelyäkin voi rakentaa yhdessä.

– Tämä näyttely on antaa hyvän kuvan siitä, mitä kaikkea Vakka-opistossa voi tehdä. Toivottavasti ihmiset innostuvat ja lähtevät kursseille, kädentaitojen opettaja Marita Karlsson sanoo.

Vakka-opiston kurssitarjonta on todella monipuolinen, sen näkee yhdellä vilkaisulla Liljelund-hallissa: on villakirjontaa, kahvipussiaskartelua, pitsinnypläystä, huonekalujen kunnostusta, kankaankudontaa, neule- ja ompelutöitä, mattojen kudontaa, villamaalausta ja huovutusta.

Marita Lehtisalo, Leena Vilén ja Arja Österman kiinnittävät salin takaseinälle upeita pitsiluomuksia. Naiset kertovat harrastaneensa pitsinnypläystä ”vähintään 20 vuotta”.

– Kokeilunhaluinen ja pitkäjänteinen, Leena ja Arja kuvailevat tyypillistä pitsinnyplääjää.

– Täytyy osata laskea neljään, mitään muuta ei tarvitse osata, Marita vastaa kysymykseen, mitä pitsinnypläys vaatii.

– Ei tarvitse osata mitään. Tulee vain mukaan, kurssilta saa kaikki välineet nypläystyynystä lähtien, pitsinnypläyksen opettaja Pirjo Narkko toteaa.

Pitsinnypläys vie helposti mennessään. Ritva Hirvonen sanoo, että kun on 3–4 tuntia nyplännyt, niin kaikki maailman murheet ovat kadonneet mielestä.

– Kun keskittyy nypläämiseen, ei voi miettiä mitään muuta ja juuri se tuo niin hyvän olon, naiset kehuvat.

Pitsinnypläyskurssilla käy vakituisesti 13 naista. He lupaavat Uudenkaupungin Sanomien lukijoille suunnitella Uudellekaupungille oman pitsin.

– Mutta aikataulua emme lupaa, Marita hymähtää.

Salin toisessa päässä asetellaan kahvipusseista tehtyjä esineitä pöydälle. Opettaja Brita Laine kertoo, että on opettanut vuosikausia kahvipussipunontaa, vaikka ei itse juo yleensä kahvia.

– Kyllä niitä kahvipusseja silti saa, pyytää vaikka tuttavilta, kahviloista ja huoltamoilta.

Laineen kurssilla opetellaan aluksi perustekniikat, eli ruutupunonta ja hakaketjutekniikka. Sen jälkeen voi alkaa soveltaa ja käyttää vaikkapa kolmiohakaketjua tai tuulimyllypunontaa.

– Ei tämä vaikeaa ole, mutta välillä vaatii keskittymistä, Laine sanoo.

Kahvipussipunonnassa vain mielikuvitus on rajana. Kahvipusseista voi tehdä vaikka mitä: kasseja, koreja, koruja, kulhoja, meikkipusseja, kukkaroita, tauluja, koristeita tai jopa termossäiliön.

– Kahvipussien lisäksi punonnnassa voi käyttää tuohia tai vaikka aikakauslehtiä.

Pehmeä paperi vahvistetaan teipillä tai kontaktimuovilla.

Sen Laine on huomannut, että suomalaiset suosivat Juhla Mokkaa, myös Kulta Katriina on suomalaisten makuun.

Seuraava kahvipussipunonnan kurssi on ensi syksynä. Brita Laine neuvoo keräämään jo kesällä kahvipusseja talteen, jotta kurssilla on sitten materiaalia.

Vakka-opiston Uudenkaupungin osaston kädentaitojen näyttely on esillä Crusellissa 28.4. asti.