Tässä kaupungissa se todellinen epätasa-arvo on autollisten ja autottomien välillä. Paikallisliikennettä ei ole, kaupat ja terveyspalvelut sijaitsevat kaukana asuinalueista. Me autottomat kävelemme, köpöttelemme, pyöräilemme ja onnekkaat saavat kyydin ystävältä, tuttavalta, perheenjäseneltä jne. Taksiin ei monilla ole varaa joka viikko tai päivittäin.
Paikallisbussia ei ole luvassa, ja sekin toisi tullessaan epätasa-arvoa. Kaikki kun eivät asuisi sen reitin varrella. Sama koskee junaa.
Uki-taksi on ollut näppärä, moderni keksintö, bussin ja taksin välimuoto. Kaksi euroa on bussilipun hinta ja siihen kaikilla on varaa. Uki-taksi on helpottanut monien arkea, sitä käyttävät kaikenikäiset. Kyydissä on lapsia matkalla hoitoon, vanhoja terveyskeskukseen tai tervehtimään sukulaista sairaalassa ja tietenkin me kaupparetkeläiset.
En tunne yksityiskohtia, mutta kaupungin takseilla olisi tiettävästi ollut mahdollisuus olla mukana Uki-kyydin kilpailutuksessa. Nyt kun hyvä palvelu on onnistuneesti tapettu, niin takseilla on tuhannen taalan paikka kehittää joku oma kimppakyytipalvelu.
Uki-taksin lopetus on – anteeksi vaan – tyhmä, pikkukaupunkisieluinen päätös. Kuin kaupunginhallitukselta puuttuisi tuntosarvet asukkaiden arjen ongelmiin tai eivät niistä välittäisi. Heillä kaikilla taitaa olla auto.
Kiitokset Merja ja Kari Koskelle, Heli-Päivikki Laurenille ja Janne Sjölundille nykyaikaisten palvelujen puolustamisessa.
Pirkko Arstila
Autoton asukas