Pajunkissat ovat pajujen nupullaan olevia kukkasilmuja. Kevään edetessä sileän turkkimaisen valkoisen pinnan suojista esiin nousevat varsinaiset kukat. Pajut ovat kaksineuvoisia kasveja, eli niillä on erikseen koiras- ja naaraspuolisia kukkia. Kukkivista pajunkissoista voikin päätellä kasvin sukupuolen: monilla lajeilla koiraskukinnot ovat komean keltaisia, kun taas naaraspuolisten kasvien kukat ovat vaatimattomamman vihertäviä.
Pajuja esiintyy koko maassa. Useimmat lajit viihtyvät parhaiten kosteissa kasvuympäristöissä vesistöjen läheisyydessä. Eri pajulajeja on Suomessa vähän päälle kaksikymmentä lajia. Lajinmääritys on hyvin vaikeaa, joten lukumäärää kotimaisista pajulajeista ei tiedä kukaan.
Monet pajut ovat hyvin samankaltaisia ulkoiselta olemukseltaan, ja lajikohtaisten tuntomerkkien löytäminen voi olla haastavaa myös asiantuntijoille. Tunnistamista vaikeuttaa se, että pajut muodostavat herkästi paikallisia alalajeja, jolloin Etelä-Suomessa kasvava kasvi voikin olla eri näköinen kuin pohjoisempana kasvavat saman lajin yksilöt. Pajulajit myös risteytyvät ahkerasti keskenään. Kaiken tämän lisäksi molekyyligeneettiset menetelmät paljastavat jatkuvasti pajukasvienkin perimästä uutta tietoa, ja sen myötä uusia lajeja.
Pajut kukkivat varhain keväällä. Usein kukinta alkaa jo lumien ollessa vielä osin maassa. Eri lajit kukkivat hieman eri aikoihin, joten pajunkukkien kautta riittää pitkälle alkukesään asti. Varhaisten pajunkukkien mesi on erittäin tärkeää ravintoa kevään ensimmäisille hyönteisille, ennen kuin muut kevätkukat pääsevät aloittamaan kukintaa.
Kasvukauden edetessä pajut tarjoavat suojaa ja ravintoa lukemattomille eliölajeille. Oksien lomaan on turvallista eläinten rakentaa pesiään, kun taas pinnan kaarnalla viihtyvät sammalet, jäkälät ja muut epifyytit. Monet eläinlajit syövät pajujen lehtiä ja kuorta – huolimatta kasvien itsensä käyttämistä kemiallisista torjuntakeinoista, kuten tanniineista ja salisylaateista.
Pajut ovat tärkeitä myös ihmiselle. Taipuisista pajunvitsoista on rakennettu lukuisia tarve- ja koriste-esineitä sekä työkaluja. Esimerkiksi kalastuksessa käytettäviä mertoja ja rysiä saadaan pajusta.
Nopeakasvuista kasvia kasvatetaan energiapuuksi. Kuoren tanniineja käytetään parkkiaineena ja pajujen kuoresta ovat peräisin lääkinnällisesti tärkeät salisylaatit, tulehduskipulääkkeenä käytettävän salisyylihapon esiasteet.
Pajunkissojen symbolinen rooli kevään suuressa juhlassa tuntuu oikeastaan hyvin sopivalta. Ovathan pajut pohjoisessa luonnossa elämän tuojia niin monella tavalla.