Koronapandemia ei ole voinut olla heijastumatta kirjallisuuteen – eläähän kirjallisuus aina tietyssä ajassa ja tarttuu ympäröivän maailman ilmiöihin välittömästi, rohkeasti ja suoraan. Kirjallisuudella on myös tapana ennustaa asioita, sillä ovathan ennen pandemian alkua esimerkiksi monet jännityskirjailijat ja spekulatiivisen fiktion kirjoittajat luoneet dystopioita, joissa tuntematon tauti aiheuttaa maailmanlopun tunnelmia ja romahduttaa yhteiskuntia.
Ennen pääsiäistä julkaistiin paljon mediassakin huomiota saanut Helsingin piispan Teemu Laajasalon toimittama teos ”Uusi alku – Elämä kulkutaudin muuttamassa maailmassa”, jossa mukana on useita tunnettuja henkilöitä kirjoittamassa koronasta omasta näkövinkkelistään.
Teos ei ole kuitenkaan ensimmäinen koronasta kirjoitettu kokoomateos, vaan viimeisten kahden vuoden aikana on koronaan liittyen ilmestynyt useita artikkelikokoelmia, tietokirjoja ja myös proosateoksia. Ja ilmeistä on, että koronapandemia tulee heijastumaan kirjallisuudessa vielä pitkään, vuosien päästäkin.
Korona-ajan Decamerone (toim. Anne Herala)
Jo samana vuonna, kun koronapandemia alkoi, ilmestyi teos nimeltään Korona-ajan Decamerone, jossa on suora viittaus Giovanni Boccaccion keskiaikaiseen klassikkoteokseen, josta tuli keväällä 2020 jälleen hyvin ajankohtainen. Anne Heralan toimittamassa nykypäivän Decameronessa on 100 tarinaa, 10 teemaa ja 51 kirjoittajaa. Tarinat ovat sekä henkilökohtaisia reflektioita että fiktiivisiä pohdintoja poikkeusoloista.
Alexandra Salmela: 56 oletan
Decameronen tarinointiteemaa toistaa myös kirjailija Alexandra Salmelan teos ”56 oletan”. Proosateoksessa on 56 tarinaa, jotka pyrkivät tuomaan korona-ajan eristykseen helpotusta. Tarinat ovat otsikoitu eri naisten nimillä, jotka ovat kussakin tarinassa tai novellissa omaäänisiä kertojia. Lyhyet koronatarinat ovat lohduttavia ja paikoin satuttavan hauskojakin.
Tartunta (toim. Pontus Purokuru)
Essee on oivallinen tekstimuoto, kun tartutaan ajankohtaisiin ja vaikeisiin aiheisiin. Nimekkäiden kirjoittajien kaarti (mukana mm. Antti Nylén , Antti Holma ja Kaarina Hazard ) käy koronan kimppuun terävän kynän avulla esseekokoelmassa ”Tartunta”. Teksteissä tuuletellaan paikoin railakkaasti, paikoin synkin sanoin sitä, minkälainen poikkeustilan kokemus voi pahimmillaan tai parhaimmillaan olla.
Saska Saarikoski: Poikkeustilassa: koronapäiväkirja
Pitkänlinjan toimittajan Saska Saarikosken teos yhdistelee kirjoittajan Helsingin Sanomissa julkaistuja kolumneja ja henkilökohtaisia korona-ajan päiväkirjoja. Saarikosken monipuolinen, mutta samalla yksityinen lähestymistapa käsittelee meille monille tuttuja tuntoja pandemian eri käänteistä. Hän kirjoittaa: ”Näistä päivistä, viikoista ja kuukausista kerrotaan vielä monta tarinaa, kirjoitetaan monta kirjaa ja tehdään monta elokuvaa.” Tähän arvioon koronan vaikutuksesta taiteeseen on helppo yhtyä.
Miia Halme-Tuomisaari: Kaikki kotona: kun korona mullisti maailmamme
Koronapandemia pysäytti meidät ja yhtäkkiä kaikki muuttui epävarmaksi. Miia Halme-Tuomisaari esittää kirjassaan kysymyksiä, kuten: mitä korona-aika kertoo meille itsestämme ja mitä pandemia on paljastanut ihmisistä niin meillä kuin maailmalla? Voiko arki joskus jatkua kuin mitään ei olisi tapahtunut ja onko sen syytäkään jatkua niin? Teoksessa pohditaan myös aikaa korona-aallon jälkeen: mitä yhteiskunnat ja yksilöt voivat koetusta ajasta oppia?
Uudenkaupungin kirjaston työntekijät kirjoittavat kuukausittain tavalla tai toisella ajankohtaisia lukuvinkkejä. Tämä on sarjan toinen osa. Teemaan liittyvät kirjat ovat esillä kirjastossa jutun ilmestymisen aikoihin.
Vinkit antoi Salla Mäkinen, Uudenkaupungin kirjastotoimenjohtaja.