Kosketuksen kaipuu on kuin nälkä– Runonkulman näyttelyssä käsitellään tärkeää aihetta

0
Ystävykset Venla Kaasinen ja Matleena Korhonen näyttävät mallia hyvästä kosketuksesta. Taustalla Kaasisen teos Metsän reunassa, joka on tehty syanotypia-tekniikalla.

Paita, jota ympäröi halaus. Ihminen, joka tavoittelee toista.

Näihin kahteen teokseen kiteytyy Iholta iholle -näyttelyn teema. Venla Kaasisen ja Matleena Korhosen yhteisnäyttely käsittelee visuaalisin keinoin kosketusta, sen aistimista ja jälkiä. Näyttelyn teoksissa painottuu kosketuksen merkitys.

– Jokainen ihminen kaipaa kosketusta. Kosketuksella on parantava voima, joka on tieteellisestikin todennettu. Pandemian aikana kosketuksen merkitys korostui, kun eristäydyimme toisistamme, kuvataiteen opiskelija, psykologi Matleena Korhonen selittää näyttelyn taustaa.

Korhonen myöntää, ettei hän itsekään muista, milloin viimeksi on koskettanut toista ihmistä.

– Elän sinkkuna ja korona-aikana ystäviäkin tapasi harvemmin. Kosketuksen kaipuu on kuitenkin vahva, se on kuin nälkä, joka tuntuu vatsassa tai väsymys, joka tuntuu kehossa, hän kuvailee.

Venla Kaasinen sanoo, että hänelle korona-aika on ollut helpompaa, kun kumppani on ollut kaiken aikaa lähellä.

Näyttelyn teokset ovat syntyneet korona-aikana ja ne heijastelevat tätä elettyä eristäytymisen ja etäisyyden aikaa. Venla Kaasisen teos Lepo (taustalla) syntyi joogamatolla rantakalliolla.

Kaasinen ja Korhonen opiskelevat molemmat kuvataiteita Turun taideakatemiassa. Tutustuessaan toistensa teoksiin he huomasivat, että heidän töissään on jotain samaa. Niinpä he järjestivät yhteisnäyttelyn Turussa marras-joulukuussa.

Toisen yhteisnäyttelyn järjestäminen Runonkulman galleriaan ei ole sattumaa, sillä Matleena Korhonen on kotoisin Uudestakaupungista ja hän halusi teoksiaan esille kotikaupunkiinsa, jotta ”äitikin näkee niitä”.

Korhonen lähti Uudestakaupungista opiskelemaan ensin psykologiaa ja on nyt valmis psykologi.

– Olen aina ollut kiinnostunut myös taiteen tekemisestä ja muutama vuosi sitten päätin ottaa kuvataiteen tosissani. Nuorena ajattelin, että en ole riittävän hyvä, mutta nyt päätin yrittää, hän hymähtää.

Runonkulman gallerian yrittäjä Mervi Levanen on ollut hänen kuvataideopettajansa lukiossa.

– Olen miettinytkin, mitä lähdit opiskelemaan. Hienoa, että vihdoin opiskelet kuvataidetta, Levanen kehuu entistä opiskelijaansa.

Korhonen tekee tarinallista metalligrafiikkaa, tekniikkoina etsaus ja akvatinta. Venla Kaasinen on käyttänyt taiteessaan syanotypia-tekniikkaa.

– Se on vanha menetelmä, mutta ei kovin paljon käytetty. Se on ikään kuin kameratonta valokuvausta.

Syanotypia-menetelmä mahdollistaa kosketuksen tutkiskelun hyvin konkreettisesti. Siinä tekstiili tai paperi kyllästetään valoherkällä syanotypia-nesteellä, jonka jälkeen sille voidaan valottaa kuvia auringossa tai UV-lampun valossa. Halatessa käsivarsien jäljet ikuistuvat paidan pintaan ja joogaharjoituksessa liikkeiden kulkuradat painautuvat pysyvästi mattoon.

Valottunut kuva kehitetään vedessä ja lopputuloksena on sinisävyinen kuva. Kuvan värisävyä voidaan muuttaa esimerkiksi teellä tai kahvilla sävyttämällä. Jälkien synty on yhtä ennalta-arvaamatonta kuin se, millä tavalla kosketus vaikuttaa meihin.

– Kosketus ei aina ole myönteistä, Matleena Korhonen muistuttaa viime aikojen julkisista keskusteluista. Hän toivoo, että keskustelun seurauksena ihmiset eivät kuitenkaan alkaisi pelätä koskettamista.

Matleena Korhosen ja Venla Kaasisen Iholta iholle -näyttely on esillä Runonkulman galleriassa huhtikuun ajan.

Matleena Korhosen teoksessa Ilmassa ihminen hapuilee toista.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here