Ukrainan sota muistuttaa meitä niistä uhrauksista, joita suomalaiset veteraanit ovat tehneet itsenäisyytemme puolesta. Jokaisessa suvussa ja perheessä nämä tarinat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Nyt nuoret kokevat Ukrainan uutiskuvien kautta sen, mitä Suomi on kokenut. Isänmaallisuus arvona on vahvistunut.
Samanaikaisesti kun veteraanikiville laskettiin seppeleitä, sotaa paenneet lapset aloittelivat päiväänsä koulussa ja päiväkodissa Uudessakaupungissa. Kalannissa päiväkoti Nonparellissa avattiin maanantaina uusi varhaiskasvatusryhmä ukrainalaislapsille. Pienin päiväkotiin tullut lapsi oli vasta vuoden ikäinen. Pieni, joka ei ole vielä oppinut kuin muutaman sanan omaa äidinkieltään, on nyt täysin vieraassa kieliympäristössä.
Ukrainan sota jättää syvät arvet ihmisiin. Ei vain heihin, jotka ovat taistelemassa tai joutuneet sodan uhreiksi, vaan myös tänne tulleisiin. Osa kokee jopa syyllisyyttä siitä, että on päässyt turvaan. On huoli Ukrainaan jääneistä ja samanaikaisesti pitäisi sopeutua uuteen ympäristöön. Sitten ovat vielä nämä pienet ihmiset, jotka on repäisty pois juuriltaan.
Kiitos sotaveteraaniemme, me voimme nyt auttaa ukrainalaisia, kun omat arpemme ovat jo umpeutuneet.
Teija Uitto