Mikki Hiiri Homolulussa

0

Englanninkielinen maailma on huokaillut viime viikolla sen jälkeen, kun Yhdysvalloissa, republikaanivaltaisen Floridan osavaltion edustajainhuone ja senaatti hyväksyivät ”Don’t say gay” -lakiehdotuksen, joka marginalisoisi LGBTQ+-ihmiset eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.

Lakiesityksellä halutaan kitkeä seksuaalivähemmistöihin ja sateenkaariperheisiin liittyvä seksuaali- ja sukupuolikasvatus kouluympäristössä. Sen mukaan koulun henkilökunta tai muut lähiopetusta toteuttavat tahot eivät saa kertoa seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä opetuksessaan eli lakiesitys laittaa kapulan opettajien suuhun.

Lakiehdotuksen pääosin demokraatteihin kuuluvat vastustajat argumentoivat suvaitsevaisuuden opettamisen puolesta. Heidän mielestään opetuksessa tulisi pidättäytyä kaikenlaiselta kiihkoilulta ja sen pitäisi perustua rakastavaan ja syrjinnän vastaiseen näkemykseen.

Republikaanit ja demokraatit ovat siis Floridassa vahvasti napit vastakkain aiheeseen liittyen. Kaksipuoluejärjestelmässä tällainen äärimmäinenkään vastakkainasettelu ei yllätä. Mutta se yllättää, että Mikki Hiiren kotipesä Disney Corp. on vastustanut lakiesitystä niin voimakkaasti.

Walt Disneyn toimitusjohtaja ilmoitti viihdejätin keskeyttävän kaikki poliittiset lahjoitukset lakiehdotuksen takia ja toimitusjohtaja pyysi anteeksi yhtiön aiempaa ”hiljaisuutta” asiaan liittyen. Kaikki tämä tapahtui kuitenkin vasta sen jälkeen, kun selvisi, että lakiehdotusta kannattavat poliitikot olivat saaneet vaalirahoitusta Disneyltä. Ja viihdejätti ei halunnut joutua huonoon valoon.

Lakiehdotusta ajava republikaanikuvernööri puolestaan haukkui Disneyn olevan ”hieman liian läheinen” kommunistisen Kiinan kanssa. Hankalaksi asian kuvernöörille tekee se, että Walt Disney on tosiaan ollut yksi republikaanien merkittävimmistä tukijoista Floridassa ja kuvernööri joutuukin nyt pohtimaan, pitäisikö lakiehdotusta sittenkään allekirjoittaa. Raha ratkaisee?

Oli itse lakiehdotuksesta mitä mieltä tahansa kohu alleviivaa demokratian kriisiä. Kansa äänestää, poliitikot päättävät, näin meille opetettiin. Mutta päättävätkö poliitikot sittenkään? Suuret vaalirahoittajat, eli yksityishenkilöt ja yritykset, vaativat vastinetta rahoilleen ja kun he sitä saavat, tulee heistä päätöksentekijöitä politiikkojen sijaan.

Tässä on ehkä yksi juurisyy demokratian kriisiytymiseen ja äänestysaktiivisuuden laskuun. Miksi äänestää päättäjää, joka ei lopulta päätä kuitenkaan? Vaalirahoituksen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä lisäämällä päätöksentekoon ja demokratiaan saataisiin lisättyä uskottavuutta.

Mitähän Mikki Hiiri tähän sanoisi? Tämä kaikki varmaan tuntuu hänestä hämmentävältä. Haluaisiko hän sanoa SEN sanan? Mikin päässä pyörii varmaan yhtä ja toista…

Mietin, että Suomesta Mikki Hiirelle löytyisi ainakin paljon luettavaa ajatustyön tueksi. Nopean googlauksen avulla löytyi ainakin seuraavia julkaisuja: Sateenkaariperheet varhaiskasvatuksessa ja koulussa, Perheitä sateenkaaren väreissä, Sateenkaaren tällä puolen ja 10 askelta sateenkariperheen kohtaamiseen.

Jo lapsena pidin väreistä. Lapsena Aku Ankka -pokkareita lukiessani muistan värikkään aukeaman vuorotelleen mustavalkoisen kanssa. Muistan, miten viihdyin ja viivyttelin värikkäällä aukeamalla pidempään. Muistan ajatelleeni, että koska värit ovat olemassa miksi niitä ei käytetä?

Yhä edelleen rakastan kaikkia sateenkaaren värejä. Mikki Hiirelle ja koko Ankkalinnan väelle toivon värikästä huomista.

Jan Vuorenlaakso

kirjoittaja on

uusikaupunkilainen virkamies

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here