Vuodet 1939, 1944, 1948 ja 1950-luku ovat olleet Suomen lähihistorian kohtalon vuosia. Näihin vuosiin kuuluvat nimet Kallio, Mannerheim, Ryti, Paasikivi ja vielä paljon haukuttu Kekkonen. Näissä Suomen kohtalon vuosissa tärkeää on ollut se, että suhteet Venäjään on jouduttu suorittamaan sovinnolla, vaikka joskus alisteisestikin. Mutta Suomi on säilyttänyt kuitenkin itsemääräämisoikeutensa.
Historiassa suomalaiset hiihtojoukot, neljäsataa miestä, löivät venäläisen viidentuhannen miehen ratsuväkijoukon Joutselassa Kivennavalla sissisodalla 1500-luvulla. Talvisodassa suomalaiset löivät Raatteentiellä kymmenkertaisen hyökkääjän sissisodalla. Nyt alivoimaiset ukrainalaiset puolustajat ovat lyöneet Kiovan piirittäjät sissisodan periaatteella. Ukrainan sota on kesken, emme tiedä lopputulosta, mutta ukrainalaiset taistelevat tällä hetkellä meidänkin puolestamme. Suomalainen Nato-keskustelu on nyt toisarvoinen. Nyt pitäisi auttaa Ukrainaa.
Näyttää siltä, että Nato-asiassa ajetaan järjestelmää, jossa ulkopuolinen johtaa ja komentaa Suomen armeijaa sekä alistaa itsenäisen päätöksenteon.
Maantieteelle emme voi mitään, sanoi Paasikivi, mutta viisasta olisi varovainen politiikka nytkin. Tämän päivän ratkaisuja ei pidä tehdä kevyin perustein.
Mikä Ehrensvärdin, Suomenlinnan rakentajan ajatus on hakattu kivitauluun Suomenlinnassa?
Jälkipolvi, älä luota vieraan apuun.
Kauno Pietilä
Kalanti