Päiväkoti Nonparellissa alkoi tällä viikolla uusi aikakausi. Päiväkodissa aloitti uusi ryhmä, jossa on Ukrainasta sotaa paenneiden perheiden lapsia.
Pienten ryhmästä kuuluu hiljaista nyyhkytystä.
– Onhan tämä pienelle valtavan iso muutos, ensin lähtö kotoa, sitten täysin uusi ympäristö ja vieraat ihmiset, päiväkodin johtaja Tuula Stoor sanoo ja vilkaisee hoitajan sylissä olevaa lasta lempeästi.
Lasten aloittaessa päiväkodissa vanhempi oli mukana ensimmäisinä varhaiskasvatuspäivinä.
– Tämä on ollut todella tärkeä asia, jotta päiväkotipäivä on tullut mahdollisimman tutuksi sekä lapsille että vanhemmille. Vanhemmat ovat voineet sanoittaa lasten omalla äidinkielellä, mitä ollaan seuraavaksi tekemässä. Kuvat, eleet, ilmeet, pikapiirtäminen sekä yksittäiset sanat ukrainaksi tai venäjäksi ovat myös olleet apuna siinä, että olemme tulleet puolin ja toisin ymmärretyiksi, lapsiryhmän varhaiskasvatuksen opettaja Katri Varjonen kertoo.
Äidit miettivät lapsen tullessa päiväkotiin hyvin inhimillisiä asioita. Vasta yksivuotiaan pienokaisen äiti murehti esimerkiksi sitä, ehtiikö päiväkodissa joku varmasti silittämään hänen lapsensa uneen.
– Äiti kertoi, että lapsi on aina nukahtanut silityksiin, Stoor selittää.
Isojen ryhmässä Alexandra, 6, Artem , 5, ja Jaroslaw, 4, rakentelevat legolinnaa. Päiväkodin johtaja sanoo, että lapset ovat hyvin käyttäytyviä ja katsovat aina silmiin, kun heille puhuu. Ainakaan päällepäin ei näy, että he olisivat traumatisoituneet matkan varrella.
– Lapsien taustoista emme aina tiedä kaikkea. Vastaan voi tulla sellainenkin tilanne, ettemme osaa kuvitella, mitä lapsi on kokenut.
Varhaiskasvatuksen hoitaja Berit Kiiveri sanoo, että nyt tulee tarkkaan seurattua uutisia Ukrainan sodasta.
– Onhan tämä meillekin valtavan iso asia. Monesti käy mielessä, että entä jos nämä lapset olisivatkin siellä sodan keskellä tai että ihan samanlaisia lapsia siellä Ukrainassa vielä on.
Varhaiskasvatuksen johtaja Annina Kiiveri kiittelee henkilöstöä, miten ihmiset ovat joustaneet ja keksineet uusia ratkaisuja joka tilanteeseen.
– Onhan tämä ollut aikamoista aikaa, ensin korona ja nyt tämä Ukrainan sota.
Kiiveri sanoo, että ukrainalaislasten varhaiskasvatuksessa toimintamallit ovat muista maista tulevien lasten ja perheiden kanssa toimimisesta ja siihen on Uudessakaupungissa vahvaa osaamista.
– Sen sijaan uuden henkilöstön ja tilojen saatavuus on haasteellista.
Ensimmäinen ukrainalaislasten ryhmä perustettiin Kalannin päiväkotiin, koska Kalannissa vanhemmat ovat työllistyneet nopeasti maatiloille. Kiiveri on tyytyväinen, että myös maatiloilla on otettu poikkeuksellinen tilanne huomioon.
– Maatiloilla on sovittu työajat sen mukaan, miten lapset ovat päiväkodissa. Eihän meillä täällä Kalannissa ole vuoropäivähoitoa.
Tuula Storm uskoo, että tämäkin tilanne hoidetaan taas hyvin.
– Vaikka meillä oli toive, että poikkeuksellisen ajan jälkeen tulisi vihdoin normaali arki, niin kyllä meillä taas venytään ja joustetaan. Lapset menevät aina kaikessa edelle.
