Työhuoneen seinällä on sarjan ensimmäinen teos ”Kuunarilaiva Pyhämaatar”. Taulussa laivaa lastataan Pyhärannan Santtion rannassa.
Eläkkeellä oleva lehtikuvaaja ja Pyhärannan Santtion kylän innokas puuhamies Esa Urhonen on ollut tämän maalausprojektin taustavaikuttajana.
– Hän oli hautonut tällaista projektia mielessään varmaan aika kauan. Hänellä on tuota taustatietoa valtavasti ja arkistoista kaivettuja valokuvia. Kävimme myös paikan päällä katsomassa paikkoja.
Apuna on ollut myös merikapteeni Rauman Merenkulkuopistosta, Jarmo Teränen .
– Japo on myös Nortamo Seoran miehiä ja tietää kaiken purjelaivoista. Hän käy täällä välillä aina tarkistamassa, mitä olen maalannut, että kaikki yksityiskohdat ovat kunnossa, Honkanen kertoo.
– Siinä tällainen ihan täysi maakrapu oppii itsekin samalla.
Honkanen toteaa, että nyt tehdään tarpeeksi tauluja ja ehkä piirroksiakin.
– Jos saisi parikymmentäkin tehtyä. Pidetään sitten jossain vaiheessa näyttely. Kuvista voisi tehdä vaikka kalenteriakin tai postikortteja, Honkanen jatkaa.
Kauanko yhden taulun tekemiseen menee aikaa?
– Tuota kysytään aika usein. Minulla on sellainen vakiovastaus, että kahdesta tunnista kahteen kuukauteen, Honkanen naurahtaa.
– Riippuu vähän aiheesta ja siitä, mitä muuta on tekeillä. Tällainen isotöisempi työ on ollut telineessä kolmisen viikkoa, mutta en minä sitä seitsemästä neljään maalaa. Sellaiset muutaman tunnin päivässä.
Miten Mika Honkasesta tuli taiteilija?
– Kaikki alkoi varmaan jo tapettiin piirtelystä. Olen aina tykännyt piirtää ja samoin veljeni Marko , jonka kanssa piirsimme yhdessä muun muassa Tintti -sarjakuvia. Toinen teki edellistä ruutua ja toinen piirsi jo seuraavaa. Tavallaan vaan ajauduin tähän, kun se oli kiva harrastus, Honkanen tarinoi.
Hän liittyi parikymppisenä Rauman Harrastajataiteilijoihin, josta tuli aikoinaan Inspira ry.
– Silloin tein aika paljon tussipiirroksia Vanhasta Raumasta. Kun niitä meni kaupaksikin, niin totesin, että miksipä ei tälläkin voisi tienata. Vaikka pientähän se oli.
Vuonna 1995 Honkanen ajatteli, lehdenjakamisen ja muiden töiden jälkeen, että ei kai tässä ainakaan taiteilijana enää köyhemmäksi voi tulla.
– Päätin kokeilla tätä taidehommaa. Olin väärässä, tulin vieläkin köyhemmäksi, mies virnistää.
– Siitä se lähti pikkuhiljaa ja 1995 lähtien aloin tekemään taidetta ammattimaisesti. Sen jälkeen en ole niin sanotusti oikeissa töissä ollut.
Ari Anteroinen
