Maaliskuussa 1942 ja kahtena seuraavanakin vuonna samoihin aikoihin Erkki muistelee, että perinteisenä marianpäivänä 25. maaliskuuta (nyk. Marian ilmestyspäivä) Vehmaalla on usein nähty ensimmäiset kottaraiset.
Helli kirjoitti 23.3.1943, että Erkin vanhempien kotona Vinkkilän Mäkisaaressa oli jo kottaraisia, muttei rautatieaseman lähellä Airolassa vielä ollut. Parin päivän päästä marianpäivänä ne saapuivat sinnekin. Samana päivänä Hellin 1880-luvulla syntynyt isä oli ollut myös käärmeenpesillä, muttei ollut saanut ”nyrrättyä” kuin kaksi.
Koululaisena 1920-luvulla Erkki oli jo seurannut kottaraisia, kun kirjoitti maaliskuussa 1943, että Kirkonkylän kansakoulussa aikanaan opettaja Alma Klang oli ihmetellyt, kuinka Jalavan mäessä on kottaraisia aina aikaisemmin kuin muualla.
Vehmaalla keväällä 1944 lomalla ollut Erkin veli Raino Jalava kirjoitti veljelleen Äänisjärvelle, että ”kottaraiset sentään ovat saapuneet entiseen malliin Maarianpäivän tienoilla”.
Äänisjärvellä rannikkotykistössä palvellut Erkki kirjoitti maaliskuussa 1943, että siellä talvi jatkui edelleen, eikä mitään kottaraisia tai muitakaan lintuja näy.
”Pääskysen tai pari näin koko viime kesänä [1942] eikä kottaraisia ollut kun jokunen”, Erkki kirjoitti. Huhtikuussa 1943 hän oli sitten sentään nähnyt Äänisen Limosaaressa yhden kottaraisen.
Toukokuun 30. päivä 1943 Erkki oli Limosaaressa nähnyt pääskysiä ja kuullut käen kukkuvan. Erkin oltua vähän aikaisemmin lomalla heidän esikoisensa Matti, silloin neljävuotias, oli kysellyt, joko käki on kukkunut, että hän saisi mennä paljain jaloin ulos.
”Anna hänen juosta vaan paljain jaloin, jos hänellä kerran on siihen halua, ja voit hiukan käskeäkin, sillä se on kesällä terveellistä”, neuvoi Erkki Helliä.
Vehmaalaisen kansanperinteeseen siis kuului, että käen kukuttua sai mennä paljain jaloin ulos.
Vinkkilässä asuneille Erkille ja Hellille Saarikko tammineen ja pähkinäpensaineen oli tärkeä luontokohde niin kuin myöhemmin heidän lapsilleenkin. Keväällä 1942 Helli kirjoitti, että oli käynyt kolmivuotiaan Matin kanssa Saarikossa. Seuraavana vuonna tammikuussa 1943 Matti oli jo kysellyt, milloin mennään Saarikkoon.
”Siellä tunsi kuin olisi tullut johonkin pyhäkköön. Vuosien takaa mieleen palautui onnellisia päiviä. Siellä ladon seinässä näkyi selvästi vielä tekstaus Haimme sinivuokkoja 21.4.35, H ja E.”, kirjoitti Helli v. 1942.
Toisessa kirjeessä keväällä 1944 Helli intoutuu tunteelliseksi muistellessaan käyntiä parikymppisenä Saarikossa v. 1935:
”Nopeasti tosiaan on vierineet ne vuodet, jotka olemme yhtä köyttä vetäneet. Kohta on taas pääsiäinen ja monenlaiset muistot tulee mieleen. Esimerkiksi, kun olimme niitä sinivuokkoja hakemassa, olin niin sanomattoman onnellinen ja rakastunut. Eihän siinä paljon puhuttu, mutta tyhjät sanat ei paljon merkitse, sillä sen tuntee ja aavistaa muuten vai miten arvelet oma Erkkini”, Helli kirjoitti 1944.
Erkki kuoli v. 1983 ja Helli 2001.
Matti Jalava