Telkkää tavataan koko maassa. Suurin osa linnuista muuttaa syksyisin Itämerelle ja Pohjanmerelle, innokkaimmat Keski- ja Etelä-Eurooppaan asti. Paluumatkalle telkät lähtevät varhain ja saapuvat maalis-huhtikuussa Suomeen.
Laji muuttaa pääosin öisin. Niinpä keväisin vaikuttaa siltä, että linnut vain ilmestyvät lähirantaan. Lentävän telkän jäykistä siipisulista lähtee viuhuva ääni, joten matalalla lentävät muuttajat voi kuulla, vaikka niitä ei näkisikään.
Sulapaikoilla voi seurata komeaa soidinnäytöstä, jossa koiras kiertelee naarasta. Samalla se kurottelee päätään eteenpäin ja nykäisee sen nopein liikkein taaksepäin. Koiras säestää kosintaansa pitämällä kovaäänistä narinaa.
Naaras tarkkailee seremoniaa hiljaa, mutta jos paikalle saapuu toisia naaraita, voi sekin intoutua ääntelemään. Kevään kiihkeän soidintuokion jälkeen koiras jatkaa matkaansa ja naaras aloittaa pesintäurakkansa.
Telkkänaaraat ovat kotipaikkauskollisia, ja palaavat hyväksi havaitsemalleen pesimäalueelle vuosi toisensa jälkeen. Koiraat taas seuraavat talvehtimisalueilla tapaamiaan naaraita. Ne voivat päätyä elämänsä aikana kauas synnyinseuduiltaan lähtiessään joka kevät eri naaraan matkaan.
Telkkä on kolopesijä. Luonnossa se pesii useimmiten palokärjen vanhoissa pesäkoloissa. Vaikka laji on vesilintu, voivat pesäkolot olla kaukanakin lähimmästä vesistöstä.
Hyvä pesäkolo on niin tärkeä telkkänaaraalle, että se on valmis vaeltamaan useampiakin kilometrejä sisämaahan sopivan pesäpaikan perässä. Telkkää voi auttaa ripustamalla mökkirantaan sopivan linnunpöntön, sillä naaraat hyväksyvät helposti myös ihmisten tekemät pöntöt.
Kuukauden haudonta-ajan jälkeen telkänmunista kuoriutuu hämmästyttävän omatoimisia untuvikkoja. Ne lähtevät pesästä heti kuoriutumista seuraavana aamuna.
Poikaset selviävät korkeasta pudotuksesta pesästä maahan, taivaltavat emonsa ohjaamina lähimpään vesistöön joskus matkojen päästä ja etsivät jo varhain ravintonsa itse.
Osa telkkänaaraista munii toisten naaraiden pesiin, jolloin ne pääsevät livahtamaan hautomisen vaivoista. Useampi naaras voi yhdistää voimansa poikasten hoitamisessa ja paimentaa yhdessä pesuetta poikasten ensimmäisten päivien ajan. Telkkien tarkempi tutkimus saattaisi paljastaa kiinnostavia sosiaalisia kuvioita etenkin naaraiden lisääntymisestä.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala