Jos sima ja munkit jätetään pois laskuista liittyy vapun viettoon vähemmän ”koko kansaa” yhdistäviä perinteitä. Tämä johtunee siitä että vappua on juhlittu ja juhlitaan yhä hyvin eri syistä. Vappua aattopäivineen voidaan viettää niin työväen, ylioppilaiden kuin kevään juhlana. Suomalaisen työn ja siten virallinen liputuspäivä vappu on ollut vuodesta 1979 lähtien.
Opiskelijat ovat vuosikymmeniä jaksaneet pitää yllä vapun karnevaalihenkeä, etenkin suurilla opiskelijapaikkakunnilla. Muutoin karnevaalitunnelma on pitkälti kiinni säästä. Räntäsade ja pakkanen on tehokas yhdistelmä pilaamaan niin vapun kuin monet muutkin juhlat.
Työväen juhlana vappu näyttäytyy sen sijaan enää harvoille. Takavuosina vappu oli selkeämmin poliittinen juhla. Työväenpuolueet marssivat kulkueissa kaupunkien kaduilla ja toreilla pidettiin palavia puheita. Esimerkiksi vuonna 1988 Uudenkaupungin torilla pidettiin vapunpäivänä peräti kolmen eri työväenliikkeen vappujuhlat. DeVa eli demokraattinen vaihtoehto, SDP ja SKDL, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto, kokosivat torille kukin omat kannattajansa. Huomenna Uudenkaupungin torilla pidetään työväen yhteinen vappujuhla, mutta takavuosien kaltaisesta massatapahtumasta ei enää voida puhua.
Jossain vaiheessa myös muut puolueet aktivoituivat ja aloittivat omat vappujuhlansa, mutta ainakin tällä hetkellä suurin into poliittista vappua kohtaan on laantunut. Nuorempi väki menee vappuna mieluummin ystävien kanssa baariin, piknikille tai brunssille kuin kadulla marssimaan. Vappu koetaan enemmän kevään ja ystävien, kuin aatteen juhlana.
Juhlapyhäperinteisiin kuuluu myös muutos ja juhlapäivien vietto muuttuu yhteiskunnan muutosten mukaan. Onkin mielenkiintoista seurata miten ja miksi vappua juhlitaan tulevaisuudessa.
Mukavaa ja turvallista vappua kaikille.
Maija Ala-Jääski