Voiko sinisilmäisyyden heikkeneminen

0

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten kolumnin, jossa kerroin olevani hyvin optimistinen ihminen, mutta sen jälkeiset maailman tapahtumat ovat koetelleet tuota optimismia toden teolla. On yhä vaikeampi pitää yllä positiivisia odotuksia maailmalta, kun ympärillä on kriisejä, sotaa, ympäristökatastrofeja ja epätasa-arvoa.

Olen parhaillaan kiertämässä Eurooppaa interreilaten ja mietin ennen lähtöä pitkään voinko lähteä. Ensin mietin sitä johtuen koronapandemiasta ja sen jälkeen Venäjän hyökkäyksen takia. Päädyin kuitenkin lähtemään ja olen todella tyytyväinen päätökseeni, vaikka maailmalla tapahtuvat vääryydet ovatkin usein mielessäni.

Nyt kaksi viikkoa matkaa tehneenä olen saanut nähdä ja kokea enemmän kuin voisi tuossa ajassa uskoa. Erityisen hienoa on ollut huomata kuinka koko matkan ajan ihmiset ovat olleet todella auttavaisia heidän omista lähtökohdistaan riippumatta, mitkä ovat silminnähden vaihdelleet laidasta laitaan. Segregaatio on monissa paikoissa niin suurta, ettei aluksi uskoisi elettävän 2020-luvun Euroopassa. Varsinkaan viimeaikaisten uutisten lukemisen jälkeen maailman epätasa-arvoisuus ei kuitenkaan vaikuta yllättävältä.

Yksi sydäntä riipaiseva hetki oli itselleni hiljattain tapahtunut kohtaaminen kahden Ukrainasta paenneen ihmisen kanssa. Mieleeni on hyvin tarkasti painunut kuva pienestä tytöstä käsi paketissa, joka matkusti haavoittuneen vanhan miehen kanssa kahdestaan. Heistä näki saman tien että he olivat viettäneet yli kuukauden sodan jaloissa ja näky oli sellainen, etten tule luultavasti koskaan unohtamaan.

Samaan aikaan kun toisaalla soditaan, Suomessa eniten tuntuu huolestuttavan bensan korkea hinta. Voisi luulla, että tässä maailmantilanteessa olisi vielä suurempiakin huolia, mutta ehkä tämä huoli kertoo positiivista viestiä siitä, että suomalaisilla on asiat kohtalaisen hyvin.

Jatkuvat uutiset sodasta ja vääryydestä maailmalla kerääntyy päässä ainakin itselläni helposti. Minulle näiden asioiden käsittely onnistuu parhaiten niitä purkamalla esimerkiksi keskustellen, vaikka monelle tauko uutisista on toimivampi keino.

Onnekseni pääsin purkamaan näitä mietteitäni myös maantiedon yo-kokeessa, johon oli valikoitunut minulle mieluisat tehtävät. Sain esimerkiksi tehdä laajan vastauksen epätasa-arvosta maailmassa, johon sain purkaa ajatuksiani esimerkiksi afganistanilaisten tyttöjen koulunkäynnistä ja uusikaupunkilaisten transnuorten oikeuksista.

Positiivista siinä tehtävässä oli myös se, että ongelmien pohtimisen lisäksi tehtävässä piti laatia vaikuttamissuunnitelma, johon tuli kirjata kehitysideoita esittämilleen ongelmille. Tällaiset ratkaisukeskeiset tehtävät auttavat monesti optimistisen näkökulman löytämiseen.

Nykyään pohdin usein sitä, onko maailmantilanne vaikeuttanut ylipäätään ihmisten optimistisuutta vai aiheuttaako tämän reaktion itsessäni lapsuuden sinisilmäisyyden heikentyminen kasvun myötä. Saattaa toki molemmat vaihtoehdot olla osallisia asiaan, mutta joka tapauksessa ilmiö tuntuu harmillisen ankealta.

Onneksi asioihin suhtautuminen on kuitenkin monesti omassa hallinnassa ja toisaalta välillä juuri ne vähemmän hallitut tunnereaktiot ovat niitä, joiden ansiosta haluaa tehdä parhaansa optimistisemman tulevaisuuden eteen.

Iiris Soininen

opiskelija

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here