Virallisen aseman äitienpäivä sai vuoden 1927 jälkeen ja liputuspäivä siitä tuli 20 vuotta myöhemmin.
Ajatuksen äidille omistetusta päivästä toi Suomeen Vilho Reima, joka oli tutustunut amerikkalaiseen perinteeseen matkallaan vuonna 1910. Ylen artikkelin mukaan ajatus ei saanut heti innostunutta vastaanottoa, mutta monen äidin jäätyä sotaleskeksi vuonna 1918 haluttiin heille erityistä huomiota.
Äitienpäivä oli alkujaan arvokkaampi ja jopa hengellisempi juhla, jolloin äitejä muistettiin korkeintaan kortein ja kukkasin. Nykyisin äidille halutaan tarjota lahjoja ja elämyksiä.
Äitienpäivä on kaupallisempi juhla kuin alkuaikoina, mutta pääajatus on edelleen taustalla. Moni lapsi etsii huomenna aamulla valkovuokkoja, jotta saisi vietyä äidilleen edes pienen kimpun. Mukana on kenties tarhassa tai koulussa askarreltu kortti.
Sen jälkeen päivää vietetään vaihtelevasti eri perheissä. Toisissa on tärkeintä yhdessäolo kotona, toiset haluavat palkita äitinsä ravintola-annoksilla, jotta tämän ei aina tarvitsisi itse tehdä ruokaa. Hyvin ruokailtuaan osa suuntaa illaksi konserttiin.
Uudessakaupungissa äitienpäiväsuunnistus on kuulunut monen ohjelmaan jo vuodesta 1979. Vain kaksi viime vuotta jäivät väliin koronapandemian vuoksi.
Joka vuosi sadat kaupunkilaiset etsivät rasteja omaan tahtiin Uudenkaupungin Sanomien sivu mukanaan tai digilehti avattuna kännykästä.
Tänä vuonna äitienpäivää vietetään parin vuoden tauon jälkeen vapautuneemmissa tunnelmissa. Isovanhempia ei välttämättä ole uskallettu tavata kahtena viime vuonna lainkaan.
Koronapandemia ei ole ohi, mutta rajoitukset ovat poistuneet. Pari viime vuotta on myös opettanut sen, että pieniä hetkiä osataan arvostaa enemmän. Ja äidit, jos ketkä, ovat päivänsä ansainneet.
Risto-Matti Kärki