Irja ei luopunut joogasta vaikka korona lopetti ohjaajan työt

1
Keskity, hengitä syvään. Jooga auttaa Irja Klotzin mukaan muun muassa niska-hartia -kipuihin ja nivelvaivoihin.

86-vuotias Irja Klotz vetää syvään henkeä, nostaa kädet suorina ylös, sulkee silmät ja keskittyy. Hetken päästä hän antaa käsivarsiensa vaipua levollisesti alas, kumartaa selkänsä notkeasti ja laskee kämmenet maahan. Kuvaajan pyynnöstä tehty pieni joogaharjoitus sujuu moitteettomasti.

Jooga tuli Klotzin elämään 1984. Siihen asti luokanopettajana työskennellyt Klotz  harrasti aktiivisesti voimistelua ja ohjasi naisvoimistelijoiden ryhmää kansalaisopistossa.

– Sitten polveni alkoi vihoitella – se on vanha vaiva – sen verran pahasti, että luovuin voimistelun ohjaamisesta. Ajattelin, että jooga voisi sopia minulle paremmin ja menin mukaan Uudenkaupungin kansalaisopiston joogaryhmään. Aika pian minusta sitten tuli ryhmän ohjaaja. Eläkkeelle jäätyäni jatkoin joogan ohjausta kansallisten seniorien kerhona ja tein sitä 18 vuoden ajan koronapandemian alkuun asti, Klotz kertoo.

Joogaryhmä kokoontui kerran viikossa puolentoista tunnin ajan. Klotzin mukaan jooga sopii kaikille ja helpottaa esimerkiksi niska-hartia- tai nivelkipuja.

– Minun mielestäni jooga auttaa melkein kaikkeen. Ei kannata pelätä, että eteen tulisi liian vaikeita liikkeitä, sillä ne voi jättää tekemättä. Helpot liikkeet auttavat siinä missä vaikeatkin.

Nyt Klotz joogaa omaksi ilokseen kotona. Hän asuu niin ikään opettajana työskennelleen puolisonsa Erich Klotzin kanssa kauniissa omakotitalossa Uudenkaupungin keskustassa.

Pariskunta on ollut naimisissa 64 vuotta ja heillä on kaksi lasta, neljä lastenlasta ja viisi lastenlastenlasta. Kuudetta pienokaista odotetaan syntyväksi kesäkuussa. Irja Klotz näyttää vaaleankeltaista, vielä vähän kesken olevaa palmikkoneuletta.

– Tämä tulee vauvalle. Vanhemmat eivät tiedä, onko tulossa tyttö vai poika, joten valitsin tähän värin, joka sopii molemmille.

Irja Klotz syntyi kuusilapsisen perheen toiseksi nuorimpana Karjalassa, Laatokan rannalla Hiitolassa. Hän aloitti kansakoulunsa Viipurissa ja ehti käydä sitä syyslukukauden ennen kuin sota ajoi perheen pakosalle.

Isä ei ikänsä vuoksi joutunut rintamalle, mutta vanhin veli joutui ja kaatui sankarivainajana. Irja, hänen äitinsä ja pikkuveljensä joutuivat evakkomatkalla Elisenvaaran pommitukseen, toisen maailmansodan tuhoisimpaan iskuun Suomen alueella. 20.6.1944 venäläiset pommittivat Elisenvaaran rautatieasemaa ja siellä seisseitä evakkojunia niin raskaasti, että ainakin 159 ihmistä sai surmansa.

– Me juoksimme äidin kanssa metsään ja makasimme maakuopassa. Olin seitsemänvuotias ja ymmärsin jo, että me voisimme kuolla ihan yhtä hyvin kuin ne muut ihmiset siellä.

Traagisesti alkanut matka eteni sittemmin olosuhteisiin nähden hyvin. Irjan perhe oli ensin kesän Kalannissa ja asettui sitten Uuteenkaupunkiin. Uusi elämä lähti sujumaan, kirvesmiesisälle riitti töitä ja Irja sai koulusta heti uusia kavereita. Kouluaikaiset ystävyyssuhteet ovat kantaneet näihin päiviin: viiden tytön ryhmä on kokoontunut säännöllisesti.

– Nyt tosin meitä on enää neljä, yksi poistui joukosta viime vuonna.

Irja Klotz jäi eläkkeelle 1996, 38 vuoden opettajan uran jälkeen.

– Opettajan työ oli mukavaa, mutta varmasti kovin erilaista kuin nykyään. En usko, että selviäisin enää kaikista wilmaviestittelyistä ja muista.

Jooga lienee yksi syy siihen, että Klotz on hyvässä kunnossa ja pystyy hoitamaan kaikki arkiaskareet yhdessä miehensä kanssa. Ison talon imurointiin on viime aikoina saatu apua pojantyttäreltä Mimosalta, mutta muuten kaikki sujuu. Klotzeilla on myös kesämökki Syväsalmenkarissa. Mökille mennään pienellä moottoriveneellä; innokkaina purjehtijoina tunnettu pari myi purjeveneensä viime vuonna.

Uudenkaupungin kansallisten seniorien joogaryhmä jatkaa toimintaansa uuden ohjaajan johdolla. Ryhmä kokoontuu Seikowin koululla.

Pirkko Varjo

1 KOMMENTTI

Kommenttien lisääminen on estetty.