Tyhmempi voisi luulla, että tämähän vasta oli oivallinen ratkaisu. Mutta eihän se sellainen ollut. Piilossa olevat päättäjät vain tulivat avanneeksi Pandoran lippaan. Sieltä hetimiten luikertelevat esiin käärmeet ja ne pääsivät heti myrkyllisesti puremaan. Ihmisten toimeentulon vaikeutuminen on tuollainen purema.
Sanotaan, että elämme demokraattisessa oikeusvaltiossa. Mutta tässä oikeusperiaatteet näyttävät tulleen sivuutetuiksi. Päätös olisi pitänyt tulla hallitustasolla avoimesti hyväksytyksi. Vaatii kansalaisrohkeutta sanoa, että tämä ei ole ollut demokratiaa vaan ilmiselvää fasismia.
Nyt varmaan moni haluaa kysyä, että millaista tämän kirjoittaja mielestä nykysuomalainen fasismi muuten on? Ja vastaukseni on yllättävän helppo. Se on järjestelmä, jossa kukaan ei maksa omia menojaan, vaan menot maksaa ns. kolmas osapuoli.
Yhteiskunta toimii maksun välittäjänä antaen sellaisen kuvan toiminnastaan, että tämä on demokratiaa. Jos esimerkiksi matkustat julkisella kulkuneuvolla, et suinkaan itse maksa todellista kulua matkastasi, vaan maksu peritään niiltä, jotka eivät matkusta lainkaan tai taittavat matkansa omalla autollaan.
Omaan ajoneuvoon pääsee käsiksi erittäin raskaan verotuksen kautta, jolloin jokaisen pitäisi jo tajuta, että jotakin on pielessä. Siellähän on aina takapenkki täynnä näkymättömiä vapaamatkustajia kollektiiviseen määränpäähän. Sama koskee asumista.
Jos asut vuokralla, ei sinun tarvitse itse maksaa vuokraasi, vaan yhteiskunta tekee sen puolestasi. Mutta omassa asunnossa asuville kasataan yhä uusia ja lisättyjä veroja ja maksuja. Olen pohtinut, että mikä mahtaa olla tällaisen järjestelmän vanhin ilmentymä?
Ja käsitykseni mukaan kaiken alku on ollut se, että työtä tekeville ei vaan ole tahdottu maksaa kunnon palkkaa. Ei täällä meillä eikä muuallakaan. No meillä on sitten ryhdytty korjaamaan palkan vajausta lainsäädännön kautta muilla keinoilla. Ja lopputuloksena on nyt maailman ehkä suurin tilkkutäkki.
Ystävällisin terveisin
Reino Alho