Luomisen tuska ja nautinto

0

”Pitäis kirjoittaa Täst vinkkelist -juttu maanantaiksi”, sanon ääneen lauantaiaamuna. ”Aha”, vastaa tytär ja jatkaa kännykän pläräämistä. Vaimo puolestaan kauhistelee mielestään paineellista tilannetta ja kyselee, kai sentään tiedän, mistä kirjoitan.

Näin ei ole käynyt ihan vain yhtä tai kahta kertaa vuosien saatossa. Toisinaan kirjoittaminen soljuu kuin öljyttynä ja puoli tuntia Wordin avaamisen jälkeen on juttu paperilla. Toisinaan kirjoittaminen sujuu kuin tanssi eli ei meikäläiseltä ollenkaan niin luontevasti. Välillä aiheita tuntuu olevan oikein jonoksi asti, joskus joutuu tosissaan miettimään, mistä sitä tällä kertaa raapustelisi.

Moni sanoo, että parhaat ajatukset ja ideat syntyvät lenkillä. Voitaneen olla monta mieltä, kun eräänkin ex-pääministerin hiihtolenkkien historiaa muistelee. Ymmärrän kyllä, että pääkoppaa on hyvä tuulettaa ja ulkoilmassa liikkuessa antaa ajatuksilleenkin paremmin tilaa.

Kun liikunta on liian kovaa, tai kunto liian huono, menee itselläni keskittyminen lenkilläkin täysin itse suorituksesta selviytymiseen. Korista, tennistä tai padelia pelatessa ajatuksen pitää olla sataprosenttisesti pelissä, ja varsinkin koriskentällä ainakin itse pystyn tehokkaasti kyllä unohtamaan kaiken muun.

Itselleni juttuaiheet ja pienet yksittäiset ajatukset tai lauseet pilkahtelevat usein odottamatta kuin vessahätä, kumpikaan ei katso aikaa, eikä paikkaa. Faksilla hyvää valmista matskua ei ole vielä yllättäen ja pyytämättä kertaakaan tullut, kuten eräälle toiselle ex-pääministerillemme aikanaan kävi.

Pari vakio-ajatushautomoa olen oman mieleni toiminnassa havainnut. Toinen on auto, toinen sauna. Kummassakin vietän säännöllisesti aikaa ja useimmiten yksin. Autossa radio tai puhelin saattavat häiritä, mutta saunassa juttelen vain omien ajatusteni, saunanhengen ja toisinaan eversti-Sandelsin kanssa. Ellei sitten Vilja-kissamme lähde saunakaveriksi.

Ongelmaksi – lieneekö iästä johtuva – muodostuukin, miten muistaa mielestään hyvät ajatukset tai jopa kokonaiset virkkeet siihen asti, kun tulee saunasta pois tai ajaa auton parkkiin. Monta ajatusta ja erittäin todennäköisesti kokonaista jutunaihettakin on huuhtoutunut saunanlauteille tai ykköstien ruuhkiin, kun muisti ei yksinkertaisesti ole kantanut muutamaa minuuttia pidemmälle.

Tällä kertaa pohdin, tarttuako oikein vakavampaan aiheeseen, vai mennäkö kevyellä hömpällä. Tämä Uudenkaupungin Sanomien palsta kun on siitä mahtava, että oikeastaan ainoa hyvien tapojen lisäksi aihetta rajoittava tekijä on merkkimäärä. Jokainen kirjoittaja tietää, että pitkä juttu on paljon helpompi kirjoittaa kuin lyhyt.

Hömpällä siis mentiin. Ilman suurta draamaa siirtyi nämä pohdinnat tietokoneen näytölle. Juttu talteen, lyhennykset, viilaukset, lisäykset ja muutokset vielä illalla tai yön yli nukuttua, ja tuotos sähköpostilla Uuteenkaupunkiin. Helppoa on nykyään. Jonnet ei tiedä, mutta vielä omankin kirjoitusharrastukseni alkaessa, materiaali vietiin oikein fyysisesti ”korpulla” toimitukseen.

Marko Pitkäranta

uusikaupunkilainen

Lohjalla

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän