Makean veden altaan ja järvien rapukantaa selvitetään – Sirppujoen kalatalousalueelle uusi hoitosuunnitelma

0
Pekka Yli-Kaila ja Ilkka Vuorela Sirppujoen "alkulähteillä". Miehet kertovat, että Sirppujoen kalakanta on kovin vaihteleva.

Sirppujoen kalatalousalueen uusi käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistui viime vuoden lopussa. Toiminnanjohtaja Petri Rannikko kertoo, että Varsinais-Suomen Ely-keskukselta odotetaan suunnitelman hyväksymistä vielä ennen kesää.

Suunnitelmaan ei tullut suuria muutoksia, siksi Rannikko uskoo, että hyväksymispäätös tulee ilman mitään vaateita.

– Suunnitelman sitovuutta on vähän lisätty. Kalatalousalueella on nyt enemmän valtaa.

Suunnitelmassa painotetaan rapukantaa, joka on supistunut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Kalatalousalueen hallitus teki huhtikuussa päätöksen erityisen rapuhankkeen käynnistämisestä. Hankkeen aikana tutkitaan alueen järvien rapukantoja ja niiden elinmahdollisuuksia.

Rannikko kertoo, että tavoitteena on erityisesti rajoittaa täpläravun leviämistä. Hallituksen puheenjohtajana toiminut Pekka Yli-Kaila on optimistisempi. Hän toivoo, että myös jokirapukantaa pystyttäisiin vahvistamaan. Mitään kaupallisia tavoitteita hankkeeseen ei sisälly, vaan kyse on lähinnä virkistysravustuksesta ja virkistyskalastuksesta.

Kalatalousalueella on ollut takavuosinakin rapuhanke. Silloin tarkoituksena oli istuttaa järviin täplärapua ravustettavaksi. Hanke tyssäsi siihen, että täplärapu vieraslajina aiheuttikin ongelmia.

Nyt pyrkimyksenä on rajoittaa sen levinnäisyyttä.

Rannikko arvioi, että hankkeen koeravustukset aloitetaan jo ensi syksynä. Koeravustuksella hankitaan tietoa, kuinka iso jokirapukanta tällä hetkellä on ja missä kaikkialla täplärapuja on.

Kalatalousalueen suunnitelmassa huomioidaan myös matkailukalastus. Käytännössä se olisi mahdollista lähinnä makean veden altaalla. Järvet ovat pieniä ja hallituksen uusi puheenjohtaja Ilkka Vuorela toteaa, että rannat on rakennettu niin täyteen, ettei kalastusmatkailulle ole oikein mahdollisuuksia.

Yli-Kaila harmittelee, että ylipäätään kalastus on vähentynyt.

– Takavuosina Otajärvellä oli 20–30 venekuntaa, niin nyt on enää 1–2.

Järvet vaativat hoitokalastusta. Sitä on laitilalainen Pekka Perkkola tehnyt ansiokkaasti kalatalousalueella.

Vuorela arvelee, että kalastamiseen kaivataan nykyisin elämyksellisyyttä ja halutaan pyytää taimenta. Hauet ja ahvenet eivät enää niin kalastajia kiinnosta.

Myös sen tyyppinen kalastus kuin kalasta ja vapauta on lisääntynyt. Yli-Kaila toivoo, että se trendi olisi ohimenevä. Nyt kala palautetaan veteen vahingoittuneena, järkevämpää se olisi syödä.

– Minusta parasta olisi kalastaa sen verran kuin mitä syö.

Sirppujoen kalatalousalueen talkootyö keskittyy kalakantojen istutuksiin sekä kalakannan hoitoon. Lisäksi koululaisille järjestetään kalastukseen liittyviä tapahtumia.

– Varsinainen järvien parannustyö ei kuulu meille, vaan siitä huolehtivat Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ja osakaskunnat, Yli-Kaila sanoo.

Fakta


Viiden kunnan kalatalousalue


Sirppujoen kalatalousalue sijaitsee Laitilan, Pyhärannan, Rauman, Vehmaan ja Uudenkaupungin kuntien alueella.

Vesistöihin kuuluvat Uudenkaupungin makean veden allas, Sirppujoen, Ihodenjoen, Velluanjoen, Kaljasjoen, Unajanjoen ja Puttajoen vesistöalueet järvineen.

Kalatalousalueen vesialueiden kokonaispinta-ala on 7 066 hehtaaria, josta noin puolet on Uudenkaupungin makean veden altaassa. Järvistä suurin on Otajärvi.

Lähde: Sirppujoen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma vuosille 2022–2031

Rapusaaliit olivat vielä 1950-luvulla suuria

Teija Uitto

Pekka Yli-Kaila luopui Sirppujoen kalatalousalueen hallituksen puheenjohtajan tehtävästä viime kokouksessa.

– Ihan liian pitkään tehtävässä olinkin, hän naurahtaa, kun takana on 33 vuoden rupeama vastuutehtävissä. Yli-Kaila jatkaa hallituksen jäsenenä, puheenjohtajaksi valittiin Ilkka Vuorela.

Yli-Kaila kertoo, miten vuosikymmeniä sitten kotitarvekalastus oli alueella tärkeää. Perheitten ruokavalio laajeni keväisin, kun järvistä alkoi saada siikaa ja muuta kalaa.

– Vielä 1950–60-luvuilla kalastus oli elintärkeää.

Myös rapusaaliit ovat olleet siihen aikaan suuria. Vuorela kertoo, miten rapusaaliitten hinnalla perhe saattoi hankkia jopa auton.

– Esimerkiksi Valijärvessä rapuja oli todella paljon.

Rapurutto vei Laitilasta ravut 1960-luvulla. Rapurutto levisi pyydysten mukana, kun ravustajat kiersivät pitäjiä. Silloin ei vielä tiedetty riittävästi sen leviämisestä.

Yli-Kaila sanoo, että kalatalousalueella on tällä hetkellä kaksi haastetta: miten saada vahvistettua jokirapukantaa sekä ihmiset kiinnostumaan jälleen kalastuksesta.

– Onhan kala terveellistä ravintoa. Ravintolat ovat kiinnostuneet nyt jopa särjestä.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän