Matkiva metallinhohtoinen lavertelija

0
Aikuisen kottaraisen höyhenpuku kiiltelee metallinhohtoisena.

Kottarainen on noin rastaan kokoinen varpuslintu, jota tavataan nykyään melkein koko Suomessa pesimälintuna. Varttuneemmat luonnon tarkkailijat saattavat muistaa sen lintuna, jonka vuosittainen ilmestyminen kotipihan pönttöön on ollut tuttuja kevään merkkejä. Lajin kannat romahtivat voimakkaasti puoli vuosisataa aiemmin. Sen jälkeen kottaraiskanta on elpynyt hitaasti.

Kottaraisen tuntomerkkejä on tumma höyhenpuku, jota kirjovat vaaleanruskeat sulkien kärjet. Tummat sulat heijastelevat metallinhohtoista vihreää ja tumman violettia väriä. Lennossa linnun siivet ovat leveän kolmionmalliset.

Maassa liikkuessaan lintu kävelee tai juoksee, kun samankokoinen mustarastas sen sijaan etenee hypellen. Hyvä kottaraisen tuntomerkki on myös sen lyhyt pyrstö.

Suomessa pesivät kottaraiset talvehtivat Keski- ja Länsi-Euroopassa. Ne voivat kerääntyä talvehtimisalueillaan jopa satojen tuhansien yksilöiden suurparviksi. Kevään tullen talviparvet hajoavat: osa linnuista jää pesimään samoille alueille ja loput lähtevät muuttomatkalle takaisin pohjoiseen. Linnut pesivät pareittain omilla reviireillään.

Kottaraiskoiraat ovat tunnettuja matkimiskyvystään. Lajin oma lauluääni on kirskuvan kitisevää lavertelua, mutta se matkii monien muiden lajien laulua ansiokkaasti. Tämän lisäksi kottaraiset matkivat myös muita, ilmeisesti mielenkiintoisina pitämiään ääniä.

Niiden on havaittu toistavan traktorin ja raitiovaunun ääniä, sekä esimerkiksi rautateiden tasoristeyksen kilkattavaa varoituskelloa.

Alkukesän pesinnän jälkeen kottaraiset alkavat jälleen parveilla. Kottaraisparvia voi nähdä myös taajama-alueiden nurmialueilla, sekä yöpuulla rantaruovikoissa. Sulkasadon jälkeen syysmuutto käynnistyy syyskuussa.

Viimeiset muuttajat lähtevät marraskuussa, ja monena talvena on myös ollut havaintoja yksittäisistä talvehtimista yrittävistä linnuista. Kylmää vastaan sinnittely voi olla kannattavaa, sillä talvehtimisalueilla kottaraista uhkaavat monet vaarat.

Vaikka kottarainen on meillä taantunut ja rauhoitettu, on se muualla monin paikoin hyvin yleinen. Luontaisesti laji esiintyy Euroopassa ja läntisessä Aasiassa, mutta se on levittäytynyt ihmisen mukana melkein kaikille mantereille. Laji on päätynyt maailman sadan haitallisimman vieraslajin listalle.

Kaikkiruokaisena, sopeutuvana lintuna kottarainen ei ole viljelijöiden mieleen, sillä se voi aiheuttaa merkittäviä tappioita viljelyksille ja hedelmätarhoille. Myös melu- ja ulostehaitat saattavat isoimpien parvien kohdalla olla jo huomattavia.

Haittaeläimenä pidettäviä kottaraisia tapetaan monin paikoin maailmalla, myös Euroopassa. Tämä heijastuu osaltaan Suomessa pesivien kottaraisten määrään, vaikka kotimaan kottaraiskannan romahduksen suurimmaksi syyksi arvellaan maataloudessa tapahtuneita muutoksia. Kottaraiset ovat kolopesijöitä, joten osansa taantumisessa saattaa olla myös sopivien pesäkolojen vähenemisellä.

Lily Laine

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here