Mia Takula nukkui 150 yötä teltassa Suomen susireviireillä. Hän kuuli susien ulvontaa, näki niiden jälkiä ja jätöksiä, mutta itse eläintä hän ei nähnyt kertaakaan. Kokemuksistaan Takula kirjoitti kirjan Susien mailla.
– En lähtenyt etsimään susia, halusin kertoa, millaista susireviirillä todellisuudessa on ja millaisena kuka tahansa voi sen nähdä.
Takula on vapaa toimittaja, käsikirjoittaja ja eläinaktivisti. Hän viihtyy parhaiten luonnossa, tunnettujen retkeilyreittien ulkopuolella, luonnontilaisessa metsässä. Tällaista luontoa on Takulan mukaan valitettavan vähän jäljellä.
Suomessa on tällä hetkellä noin 300 sutta, huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi saimaannorppia. Luonnonvarakeskuksen viimeisimmän arvion mukaan meillä on viitisenkymmentä susireviiriä, jotka keskittyvät itärajalle, lounaisrannikolle ja Keski-Suomeen. Sudet elävät perhelaumoissa ja ovat pariuskollisia.
Sudet herättävät vahvoja tunteita ja niitä pelätään. Takulan mukaan pelkoon ei ole aihetta.
– Sudet karttavat ihmistä. Niiden pääasiallista ravintoa ovat hirvieläimet ja niitä meillä on niin paljon, että susilla kyllä riittää ruokaa. Pitää myös huomata, että sudet kuten villieläimet yleensä, eivät yhdistä ajoneuvoja ihmiseen. Tästä syntyy väärinkäsityksiä, kun sudet eivät lähde karkuun autoja tai traktoreita ja luullaan, että ne ovat tottuneet ihmisen läsnäoloon. Kyllä ne lähtevät, kun ihminen tulee autosta ulos. En pelännyt maastossa kertaakaan susia, mutta ihmisten toiminnan takia jouduin jopa kerran soittamaan poliisit.
Tapaus, johon Takula viittaa, sattui Snappertunan susireviirillä. Siellä metsästäjät estivät retkeläisten liikkumisen ja esiintyivät uhkaavasti.
Yksi Takulan kirjaa varten valitsemista retkikohteista oli Laitilan, Mynämäen ja Euran rajaama Kaivolan susireviiri. 930 neliökilometrin suuruinen reviiri on muodostunut 2016–2017 ja sen kantaäiti on Pöytyältä tullut alfanaaras.
Pentuja on syntynyt joka vuosi. Kaivolan reviirille Takula teki yhdeksän retkeä eri vuodenaikoina. Hänellä oli useimmiten mukanaan myös koira.
– Koira oli tietysti aina kytkettynä. Se ei ollut ihmisen seurassa millään tavalla vaarassa, eivät sudet automaattisesti tapa kaikkia koiria.
Merkittyjen reittien ulkopuolella tehdyt retket näyttävät luonnon sellaisena kuin se todellisuudessa on.
– Suomen luonnon hyötykäytön mittakaava oli räjäyttävä kokemus.
2020 ilmestyneessä kirjassaan Takula kuvaa asiaa näin: ”Tarina luonto-Suomesta on myyty hyvin sekä kotimaahan että ulkomaille. Sovittelemme paloja toisiinsa ja nyökyttelemme yhdessä: hyvältä näyttää. Kukaan ei kohota katsettaan kauniista lopputuloksesta sen alkuperäismalliin ja huomauta, että kuva valehtelee. —- Jotkut hassut aktivistit yrittävät huomauttaa, että tuollakin on menossa hakkuut vanhassa metsässä, pesintäaikana. Tännekin on tulossa kaivos. Turvetuotantoaluetta laajennetaan. Heihin ei kiinnitetä juurikaan huomiota, parhaassa tapauksessa joku yksittäinen pläntti jätetään hakkaamatta.”
Pirkko Varjo