– Iso merkitys oli jo sillä, että kalastaja voi moottorien myötä tulla lähes jokaiseksi yöksi kotiin. Kesäiset kalamajat kävivät myös moottorien ansiosta tarpeettomiksi, kun kalastajat voivat yöpyä kotona. Kymmenet ulkoluodoilla sijainneet majat jäivät käyttämättöminä lahoamaan. Yksi vaihe kalastajien elämässä oli tullut päätökseen, Kauko Isotupa sanoi merellisessä illassa.
Ensimmäiset moottorit tulivat kalastajien veneisiin 1900-luvun alussa. Ensimmäisen konevoimalla kulkevan veneen esittelivät kalastajille vuonna 1906 vaasalaiset Wickströmin veljekset.
Pyhämaahan ensimmäiset kaksi moottoria saatiin Kauko Isotuvan mukaan vasta vuonna 1917. Ne olivat kaskislaisia Grönlund-merkkisiä 10 hevosvoiman kuulamoottoreita, jotka Johan Laivo ja Jacob Skedlund hankkivat veneisiinsä. Kolmannen koneen, seitsemän hevosvoiman Wickströmin osti Selim Saari seuraavana vuonna.
Valtakunnallisesti suosituimpia venemoottoreita kalastajien keskuudessa olivat Wickström ja Olympia, joita molempia valmistettiin Vaasassa.
Eri puolilla maata toimi runsaasti pienempiä moottoriverstaita. Pelkästään Turussa moottoreita valmistettiin Kauko Isotuvan mukaan lähes kolmessakymmenessä verstaassa ja tehtaassa. Tunnetuimmat merkit olivat Pyrkijä, Andros ja Nylund.
– Myös Uudessakaupungissa valmistettiin moottoreita jonkin verran. Tekijöistä tunnetaan ainakin Wiljam Luotonen ja hänen Komet-koneensa, Tamminen, Hintsala, Roslund ja Sandstedt, hän kertoi.
Moottorit eivät valloittaneet kalastajien veneitä pikavauhtia, vaan monet kalastajat epäröivät ensin jonkin aikaa. Syitä oli useita. Yksi oli koneiden kalleus kalastajien tuloilla.
– Toiseksi koneen käytön epäiltiin pilaavan pyydyksiä öljyn ja rasvan hajulla, jolloin kalat karttaisivat niitä. Kone oli myös painava eikä soveltunut siksi pieniin veneisiin. Tuon aikainen moottori tulikin kyseeseen vain isoissa veneissä, Kauko Isotupa kertoi.
– Moottorit olivat aluksi teholtaan vain 2–3 hevosvoimaa. Myöhemmin tavallinen koneteho oli 4–12 hevosvoimaa. Koneet olivat alussa käynniltään vielä epävarmoja, joten purjeiden jättäminen pois kalamatkalta olisi ollut suuri riski, hän lisäsi.
Kauko Isotupa kertoi merellisessä illassa laajasti ja monipuolisesti kalastajien työmatkoista aina siitä alkaen, kun vesille aikanaan lähdettiin. Soutamisen syrjäyttivät purjeet, jotka jo 1800-luvulla olivat yleisesti käytössä kalastajien veneissä.
– Kalastajamme valmistivat purjeet pitkään kotikutoisesta pellavakankaasta. Se ei harvakudoksisena ollut kuitenkaan parasta mahdollista purjekankaaksi, koska se ei ollut ilmatiivistä. Palttinapurjeen kostuttaminen roiskimalla sille vettä paransi pitoa ja näin myös veneen vauhti lisääntyi huomattavasti.
– Tätä konstia kalastajat joutuivat joskus käyttämään kiirehtiessään parhaille kalaspaikoille ennen naapureita. Niin sanottu ”ennättämisperiaate” tuli Pyhämaan Kettelissä voimaan vuonna 1896. Sen mukaan parhaan kalapaikan sai ensimmäisenä paikalle ehtinyt, Kauko Isotupa kertoi.
Matti Jussila
