Sääilmiöt todennäköisempi riski kuin sota – Reserviläispiirin toiminnanjohtaja muistuttaa kuntien varautumisvelvollisuudesta

0
Everstiluutnantti evp. Joni Lindeman on mukana VPK:n toiminnassa Rymättylässä. Harrastuksen kautta hän on saanut varautumiseen erilaista näkökulmaa kuin Puolustusvoimien palveluksessa.

Suomalaisilla on poikkeusoloista tuoreita kokemuksia. Koronapandemia oli niin vaikuttava poikkeustilanne, että sen aikana rajoitettiin jopa ihmisten vapautta.

– Kun Uudenmaan raja suljettiin, ihmiset vetosivat perutuslakiin. Perustuslaillista liikkumavapautta voi kuitenkin rajoittaa poikkeusoloissa, Varsinais-Suomen Reserviläispiirin toiminnanjohtaja, everstiluutnantti evp. Joni Lindeman totesi. Vakka-Suomen Sotaorvot olivat kutsuneet hänet torstaina Uuteenkaupunkiin puhumaan varautumisesta.

Tällä hetkellä Ukrainassa on akuutti poikkeustilanne, joka vaikuttaa myös Suomeen. Lindeman korostikin, että varautumisella valmistaudutaan ennakolta erilaisiin kriisitilanteisiin.

– Kun lähialueella on poikkeustilanne, kuten Ukrainan sota, se vaikuttaa myös meihin.

Lindeman korosti, ettei hän pidä sotaa todennäköisenä uhkana Suomessa. Todennäköisempiä uhkia tuo ilmastonmuutos, joka vaikuttaa säätiloihin. Poikkeusolo voi johtua myös onnettomuuksista, Uudessakaupungissa esimerkiksi Yaran kemikaalivuodosta.

– Poikkeusolot voivat johtua sodasta tai sen uhasta, sodan jälkitilasta, taloudellisesta kriisistä, epidemiasta tai luonnonkatastrofista, Lindeman määritteli poikkeusolot.

Lindeman on työskennellyt Puolustusvoimille lähes 40 vuotta. Lisäksi hän on työskennellyt vuosina 2013–2016 Naton esikunnassa Belgiassa sekä ollut neljä kertaa rauhanturvaajana. Lindeman kertoi, että työskentelyjakso Natossa oli ammatillisesti avartava.

– Työni ajoittui Krimin valtauksen aikaan. Kevättalvi 2014 oli raju herätys liittoumalle.

Lindeman kävi luennossaan läpi varautumisen pääperiaatteet ja sen, millä tahoilla on vastuu varautumisesta. Varautumisesta on vastuuta julkisella hallinnolla, viranomaisilla, maakunnalla, kunnilla, elinkeinoelämällä ja viime kädessä myös järjestöillä ja kansalaisilla.

Hän kertoi, miten esimerkiksi kunnissa ei aina muisteta, kuinka kauaskantoinen kunnan vastuu varautumisessa on.

– Jos esimerkiksi sähköt menevät pitkäksi aikaa, kunta vastaa siitä, että asukkaille saadaan lämmin paikka ja ruokaa. Kunta voi käyttää apuna järjestöä, esimerkiksi SPR:ää, mutta järjestämisvastuu on kunnalla.

Jopa taloyhtiöillä on yllättävän laaja vastuu varautumisessa. Taloyhtiöiden pitää laatia pelastussuunnitelma, jonka taloyhtiön hallitus hyväksyy. Pelastusalan Keskusjärjestö tarjoaa taloyhtiöille riskienarviointilomakkeen, jota käyttämällä suunnitelman laatiminen on helppoa.

– Taloyhtiössä on hyvä miettiä esimerkiksi valaistusta, miten onnettomuuksia voi valaistuksella ennalta ehkäistä, Lindeman sanoi.

Hän suositteli myös kotitalouksille samantyyppistä harkintaa, mitä voi tapahtua ja miten tilanteeseen voisi varautua.

– Varautumisessa on 72 tunnin sääntö, eli kansalaisen pitäisi hankkia kolmen vuorokauden kotivara. Viranomaiset auttavat mahdollisimman nopeasti, mutta poikkeusoloissa apua ei välttämättä saa heti.

Kotivara tarkoittaa ruokaa koko perheelle ja lemmikeille, mutta myös lääkkeitä, juomavettä, ensiapuvälineitä ja että kotona on myös esimerkiksi patteriradio ja jonkin verran käteistä rahaa.

Lindeman muistutti, ettei kännykkäkään välttämättä poikkeusoloissa toimi, siksi patteriradio on ehdoton.

– Siinä vaiheessa kun ei ole sähköä, netti ei toimi ja kännykkäkin hiljenee, radiosta saa tietoa, miten poikkeustilanne etenee.

Juomavedeksi hän suositteli varamaan pullovettä. Hanasta talteen otettu vesi ei ämpärissä pitkään säily juomakelpoisena.

– Mutta sitä tarvitaan pytyn huuhteluun, eli kyllä vettä kannattaa juoksuttaa myös ämpäriin, jos mahdollista.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän